Kuujuhla

By Sinikka Laine

Äiti on järjestänyt hulppeat kuujuhlat, mutta 16-vuotias Tuomas haluaisi vain liueta paikalta. Juhlat keskeytyvät lopulta karmeaan välikohtaukseen: raiskaukseen. Tapaus on viimeinen niitti Tuomakselle, joka lähtee karkumatkalle mahdollisimman kauas vanhempiensa ulkokultaisesta elämästä. Pakomatkalla Tuomas tutustuu itseään vanhempaan Anniin, joka saa nuoren miehen näkemään maailman uusin silmin. Mielessä säilyy kuitenkin polte ihanaa Sofiaa kohtaan.Alun perin 1990-luvulla julkaistu, vetävä ja kiihkeätunnelmainen nuortenkirja kertoo vaarallista perhetilannetta pakenevasta Tuomaksesta, joka oppii paljon karkumatkallaan.-

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Nov 1, 2023
• ISBN: 9788727052502

Book preview

Kuujuhla

Copyright ©1995, 2023 Sinikka Laine and SAGA Egmont

All rights reserved

ISBN: 9788727052502

1st ebook edition

Format: EPUB 3.0

No part of this publication may be reproduced, stored in a retrieval system, or transmitted, in any form or by any means without the prior written permission of the publisher, nor, be otherwise circulated in any form of binding or cover other than in which it is published and without a similar condition being imposed on the subsequent purchaser.

www.sagaegmont.com

Saga is a subsidiary of Egmont. Egmont is Denmark’s largest media company and fully owned by the Egmont Foundation, which donates almost 13,4 million euros annually to children in difficult circumstances.

E lokuun ilta on lähellä yötä. Tuomas nojaa selkäänsä huvimajan kaidetta vasten.

Sofia seisoo laiturin päässä. Sofialla on niin valkoinen tukka, että se hohtaa hämärässä kuin fosfori.

Laiturille on matkaa kymmenen aaltoa veden yli. Huvimaja on ylhäällä kivipenkeren päällä. Alas veden pintaan heijastuvat värillisten lamppujen kuvajaiset. Rantaa kohti keinuvat aallot ovat vuoroin punaisia, vihreitä, sinisiä.

Äiti säkenöi. Äidillä on musta liehuva puku, jossa on helmaan asti ulottuva kullanväristen nappien rivi.

Äiti on järjestänyt kuujuhlan. Kaikki kutsutut ovat tulleet. He ovat vielä maissa, hengittämässä pimeän puutarhan tuoksua. Heidän äänensä ovat lähestymässä.

Vain kunniavieras, nimen antaja, puuttuu. Verkalleen ohi vaeltavat pilvet sallivat sen silloin tällöin kurkistaa keskelle huvimajaa katettua pöytää, jolla Kiinasta tuodut posliinikulhot ja kristallilasit kimaltavat.

Sofiaa ei ole kutsuttu.

Äiti sanoo, että Sofia on likainen. Miten joku nuori tyttö voi olla niin suttuisen näköinen ja niin väärin puettu! Eikö sillä ole minkäänlaista silmää, makua?

Marjut katselee alas veteen. Marjutilla on olkaimeton hellemekko. Se on pukeutunut kuin odottaisi riisumistaan. Huulet kiiltävät punaisina, raollaan.

Tuomas kääntää päänsä pois.

Sofia on laskeutunut istualleen venelyhdyn valokehään.

— Tuomas, tarjoa Marjutille lisää juotavaa!

Äiti pyörii, keinuu.

— Ei ne tuossa iässä vielä hoksaa, että miehen pitäis olla huomaavainen naista kohtaan, äiti sanoo ja hymyilee Tuomakselle.

— Hoksaako ne vaikka olis mikä ikä, Eeva tuhahtaa.

Eeva on äidin sydänystävä, laahuksenkantaja.

— Koska Tuomaksen syntymäpäivä taas olikaan? Onko se syyskuussa?

— Lokakuussa, äiti korjaa. — Meidän iso poika täyttää seitsemäntoista.

Äiti ulottuu sipaisemaan kädellä. Tuomas ei ehdi väistää.

— Tuomas rakas, hae sisältä lisää lautasliinoja. Niitä on keittiön pöydällä. Ja tuo samalla yksi viinipullo.

Antti, Leila ja isä seisovat vaahteran alla. Vaahteran runko on paksu ja kyhmyinen. Alimmassa miltei vaakasuorassa oksassa on ollut keinu. Tuomas muistaa huimat vauhdit, puun vavahtelun. Maapallo poikkesi radaltaan, pyörähti nurin.

— Hei Tuomas.

— Moi.

Antti on arkkitehti, isän työtoveri. Heillä on yhteinen toimisto. Hänen vaimonsa Leila on pieni palelevan näköinen nainen. Marjut ei ole tullut äitiinsä.

Kuu purjehtii. Yhtäkkiä pilvet ovat paikallaan. Kuu liikkuu.

Tuomas kantaa valkoista lautasliinapinoa. Se tuoksuu samalta kuin puhtaat lakanat viikonloppuisin.

Anne ja Markus ovat tulossa rantapolkua.

— Tuomashan se siinä, minä luulin sinua Juhaksi, Anne huohottaa. Se on niin lihava, että sen ei pitäisi puhua ja liikkua yhtä aikaa. — Upea tämä teidän paikka, ihan kateeksi käy.

Anne on kuvaamataidonopettaja. Markuksella on pieni urheiluvälinekauppa. Niillä on tapana riidellä perheriitansa toisten juhlissa.

— Harmi kun Tero ja Timppa lähtivät juuri täksi viikonlopuksi maalle. Mutta kun se oli sovittu jo aikoja sitten.

Tero on Tuomaksen kanssa samalla luokalla. Timppa on kaksi vuotta nuorempi. Niissä ei ole mitään vikaa. Mutta nekään eivät ole voineet valita vanhempiaan.

— Markus, anna käsi, minä en näe yhtään mitään, Anne valittaa. — Toivottavasti täällä ei ole siilejä. Minä astuin viime kesänä siilin päälle enkä haluaisi kokea sitä enää toista kertaa!

Markus horjahtaa huvimajan jyrkissä portaissa.

— Värivalot ja liukas lattia, se mekastaa. — Onko soittoo ja soppaa?

Äiti nostaa kuohuviinilasia. Äidin hampaat näkyvät ikeniä myöten. Tuomas ajattelee, että jos nahka kuorittaisiin pois ja tukka revittäisiin irti, jäisi jäljelle pääkallo. Mustiin puettu skoolaava kuolema. Samalla kun hymyilemme, irvistämme toisillemme kallossa. Tuomas on lukenut sen jostakin. Se pitää paikkansa.

— Ottakaa nyt ruokaa ja nauttikaa olostanne!

— Ihana ilta, Leila huokaa. — Stina se aina keksii järjestää kaikkea tällaista eksoottista.

— Pitäähän sitä kuun kunniaksi, äiti keikistelee.

Sofia on paikallaan. Kuu peilaa itseään veden pintaan.

— Kuka tuolla laiturilla on?

— Ai tuo. Äiti vilkaisee ja kääntyy selin. — Se on aina norkoilemassa. Naapurin tyttö, tuosta mäen takaa. Se on jotenkin outo tyyppi.