Laulava teollisuusneuvos

By Pertti Valtonen

Pertti Valtonen on laulava teollisuusneuvos. Hän muistelee värikästä elämäänsä ja urakäänteitään valtion byrokratian ja teollisuusdiplomatian pyörteissä. Muistelmissa vilisee kaikkien tuntemien presidenttien, ministereiden ja yritysjohtajien nimiä. Tosikkomaisen jäykkiä virallisia tilaisuuksia teollisuusneuvos kevensi usein laulamalla. Hauskat ja paikoin tragikoomiset tilanteet seuraavat toisiaan niin työmatkoilla kuin vapaa-ajallakin.
Kahden vuoden työkomennus teollisuusdiplomaattina Wienissä antaa tapahtumille oman lisämausteensa. Vapaa-ajan hurjimmat seikkailut taas koetaan Kreikan saaristossa. Sinne oli purjehdittu Manta-vene pakoon Suomen kylmiä kesiä. Hengähdystaukoja vauhdikkaalle Valtoselle suovat puutarhanhoito sekä metsien ja Lapin soiden antimien intohimoinen kerääminen.
Facebookissa julkaistuja muistelmien pätkiä kaverit kommentoivat: Hyvää läppää, luovuutta parhaimmillaan, on sulla jutut, mukava lukea, on se Pertti monissa vesissä keitetty, nämä ovat hienoja muisteloita, odotamme innolla kirjaa, herkullisia tarinoita, muistelukset ovat ihan parasta antia Facebookissa, oot sä äijä, sangen opettavainen tarina ja rehellisyydessään ansiokas, upea piristys kylmään sunnuntaiaamuun, matkailukokemusten helmiä, hyvää kerrontaa, muistat ja kirjoitat hyvin…
”Maailman paras olen varmasti yhdellä alalla, nimittäin omien tekemisteni muistelemisessa. Joku voi parhaimmillaankin muistaa vain promillen murto-osan siitä, mitä minulla on muistissa itsestäni. Joku toinen voi muistaa myös eri tavalla jonkin minuun liittyvän tapauksen, mutta se on hänen näkemyksensä, ei välttämättä minun. Jokainen on kuitenkin oman elämänsä sankari.”

• Language: Suomi
• Publisher: Books on Demand
• Release date: Mar 12, 2024
• ISBN: 9789515685711

Pertti Valtonen

Pertti Valtonen on syntynyt Iisalmessa, kirjoittanut ylioppilaaksi Jyväskylän lyseosta ja valmistunut diplomi-insinööriksi Helsingin teknillisestä korkeakoulusta. Hän on työskennellyt Suomen Akatemiassa teknistieteellisen toimikunnan suunnittelijana, kauppa- ja teollisuusministeriössä kansainvälisten asiain toimiston päällikkönä ja myöhemmin rahoitusryhmässä teollisuusneuvoksena tehtävänään rahoituspolitiikka, erityisesti kasvuyritysten rahoitus. Hän toimi myös teollisuussihteerinä Wienissä. Pertti aloitti lauluopintonsa Wienissä, jatkoi Suomessa nimekkäiden laulunopettajien johdolla ja lauloi Savonlinnan oopperajuhlakuorossa, Sibelius-akatemian oopperastudion kuorossa sekä Helsingin katedraalikuorossa. Kouluaikana hän oli Silvery-yhtyeen laulusolisti sekä myöhemmin ministeriön Teollisuusneuvokset-yhtyeen perustaja, laulusolisti ja kitaristi. Hänen isänsä oli veturinkuljettaja ja äiti keittola-apulainen. Isän vanhemmat muuttivat Karjalan Ruskealasta evakkoon Jyväskylän lähellä olevalle Koivulan maatilalle Leppälahdessa. Äidin vanhempien suku Peräseinäjoen Kantolan tilalla on jäljitetty 1600-luvulle asti. Pertti harrastaa hiihtoa Lapissa, purjehdusta Kreikassa sekä uintia ja puutarhanhoitoa Helsingissä. Hän on myös intohimoinen marjojen ja sienien poimija sekä niiden säilöjä. Kuten hamsteri, sanoi ystävä.

Book preview

Omistettu lastenlapsilleni Myrskylle, Siljalle ja Toukolle, joille minulla ei ollut riittävästi aikaa, ja lapsilleni Helkalle, Sampolle ja Miljalle, joille minulla ei myöskään ollut aikaa heidän lapsuudessaan, sekä lasteni äidille Eijalle ja nykyiselle vaimolleni Elenalle, jotka ovat tehneet elämästäni seikkailun.

Epigrafi

Elämäkerrat ovat harvoin viihteellisiä, paitsi jos ne sisältävät jotain ihailtavaa tai esimerkillistä.

Jos painettaisiin vain sellaista, mikä ei varmasti loukkaisi ketään, painettavaa kertyisi hyvin vähän.

Jos kirjoittaisitte skandaaleista, tilausten määrä kaksinkertaistuisi.

Ensin on herätettävä huomio viihdyttämällä lukijoita. Kun saa ihmiset nauramaan, heidät on helppo saada puolelleen.

Benjamin Franklin (1706–1790)

Sisällys

Epigrafi

Esipuhe

Puheen kirjoitus Kekkoselle

Rolls Royce ja presidentin filosofointi wankelmoottorista

Enemmän yhteistyötä ja vähemmän swobodaa

Antiikin aaria Kiinan kommunistisen puolueen pyhätössä

Ei roskakoriin heittämisen arvoinen puhe

O sole mio kiinalaisorkesterin säestyksellä

Simpukan sulkijalihakset

Karaokea Tokiossa ja Lapissa

Serenadi Carita Mattilalle

Ministeriön tervehdys laulamalla

Markkinatalouskoulutusta Venäjälle Gorbatshovin pyynnöstä

Molotovin datšalla

Kylmäävää kyytiä Novosibirskissa

Panssarit Viron rajalla

Ministerien nimet sekoittuivat

Laillistettua teollisuusvakoilua alppimaissa

Pommeja ja juhlajuomia Wienissä

Kolhuja eteen, taakse ja sivulle

Iso valkoinen

Ostaa halvalla ja myy kalliilla

Suutari pysyköön lestissään

My name is…

Kylmä on kivaa

Johdoissa juoksevat valoatomit

Torakoita Unkarista

Yritysvaltuuskunnassa etelään

Copacabana ja suurlähettilään shortsit

James Bondin matkassa Sowetossa

Ruotsinlaivatilaus Jugoslaviasta ja suurlähettilään keppitanssi

Opiskelijaradikalismista kansankapitalismiin

Palkankorotus kultapossukerholaisille

What can go wrong

Toimiston lopettamisesta superryhmään

Rahojen piilottaminen poliitikoilta

Eläkeyhtiöiden 0,01 prosenttia on vähän

Pikkukoskelta Buenos Airesiin

Moral hazard valtion sijoitusyhtiössä

Miljoona euroa voittoa päivässä

Taistelu tuulimyllyjä vastaan

Kovenantteja ja reittausta

Sikareja, salsaa ja madeiraa

Irtisanotuista versoo yrittäjiä

Ei julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudelle

Vain kuolleen ruumiini yli

Euroopan unioni on rauhan projekti

Ei amerikkalaiselle rahastoyhteistyölle

Talkooviikot tupella

Itsenäisyyspäivän juhlintaa

Ruskaa, Lapin kultaa ja selkävaivoja

Se lentää sittenkin

Less is best

Management by perkeleestä verkostoitumiseen

Navigare necesse est

Veneellä Kreikkaan läpi Ranskan kanavien

Ankkuri irti

Aigeian merta ristiin rastiin

Sen seitsemää kieltä

Kolmen muuttujan epäyhtälö

Summa summarum

Puutarhanhoito on...

Kokkikouluja ja tuhatvuotisia munia

Polsusta telkkariin

Muistoja lapsuudesta

Vuosikierto muistikuvina

Post scriptum

Curriculum vitae

Kuvaluettelo

Esipuhe

Kaikki alkoi siitä, kun ryhdyin kirjoittamaan Facebookiin muistamiani tapahtumia työelämästä. Aluksi lapsiani varten, koska he eivät tienneet, mitä olin tehnyt työkseni. Myöskään kaverini eivät tienneet, mitä olin tehnyt. Koska tarinani näyttivät kiinnostavan kavereitani, ajattelin, että ne saattaisivat kiinnostaa laajempaakin yleisöä.

Kirjoitin muistinvaraisesti, koska minulla ei ollut muistiinpanoja eikä mitään materiaalia työelämästäni.

Facebookissa saamani kommentit olivat kannustavia, ja niissä oli myös asiayhteyteen liittyviä lisätietoja, joita olen siteerannut soveltuvin osin kirjaani. Tuloksena oli mielestäni tarinoita eteenpäin vievä vuoropuhelu. Kiitokset kaikille kommenttien esittäjille.

Alun perin tarkoitukseni oli kertoa vain työstäni. Tein kerran kokeilumielessä postauksen työmatkalla esittämästäni laulusta. Koska se sai runsaasti peukutuksia, lisäsin laulunaiheisia tapahtumia. Sitten kirjoitin harrastuksistani ja taas tuli runsaasti peukutuksia, joten lisäsin niidenkin määrää.

Kirjani on mikrohistoriaa minun näkökulmastani. Tarinat etenevät vain osittain kronologisessa järjestyksessä. En mainitse vuosilukuja, joita inhosinkin kouluhistoriassa.

En mainitse aina henkilöiden nimiä, paitsi niissä tapauksissa, jolloin koen sen tarpeelliseksi. Henkilöiden asema on mielestäni usein tärkeämpi kuin nimet, jotka eivät ulkopuoliselle kerro mitään. Sitä paitsi en muista enää läheskään kaikkien nimiä.

Olen iloinen, jos kirjani rohkaisee itse kutakin muistelmien kirjoittamiseen, ennen kuin on liian myöhäistä. Vaikka vain omien lasten ja läheisten tähden ja iloksi. Jokainen pystyy siihen. Kaikki me olemme oman elämämme sankareita, jos niin haluamme.

Pertti Valtonen

Helsingissä, 2024

Puheen kirjoitus Kekkoselle

Ensimmäisessä työpaikassani Suomen Akatemiassa teknillistieteellisen toimikunnan virkaatekevän tutkimusassistentin ominaisuudessa kirjoitin toimistopäällikkö Esko-Olavi Seppälän pyynnöstä presidentin tervehdyspuheen IIASAn¹ juhlakokoukseen. Analysoin siinä lennokkaasti tutkimuslaitoksen merkitystä kylmän sodan aikaisen idän ja lännen välisen jännityksen lieventäjänä sekä ratkaisuehdotusten tuojana tutkimuksen keinoin aikamme polttaviin ongelmiin. Pomo korjasi kirjoitusvirheet.

Itse puheesta kysyi matkalla kokoukseen Suomen IIASA-toimikunnan jäsen, Nesteen toimitusjohtaja Jaakko Ihamuotila, oliko se tarkistettu ulkoasiainministeriössä. Koska en tiennyt, vastasin: Luultavasti.

Perillä Wienin lähellä sijaitsevassa Laxenburgin linnassa puheenjohtaja ilmoitti asianomaisten maiden suurlähettiläiden esittämien Brezhnevin ja Fordin tervehdyspuheiden jälkeen: Next Finland. Tervehdyksen esittäjäksi puheenjohtaja kuulutti ministerin arvonimen omaavan IIASA-toimikunnan jäsenen, Alkon pääjohtajan Pekka Kuusen. Virhe saatiin nopeasti korjattua, ja tasavallan presidentin tervehdyksen luki Suomen Wienin suurlähettiläs Seppo Pietinen, joka oli arvoasteikossa ministerin arvonimen omaavaa toimikunnan jäsentä korkeammalla. Olipa erikoinen puhe, totesi suurlähettiläs kokouksen jälkeisillä kokkareilla.

Kokouksen jälkeen pääjohtaja Kuusi tarjosi IIASA-toimikunnalle lounaan Alkon edustustiloissa, joiden ikkunaseinästä näkyi komeasti Mannerheimin ratsastajapatsas. Punaviini oli lähes mustanpuhuvaa ja parasta mitä olen koskaan saanut ja ehkä tulen saamaan. Sitä oli Alkon varastossa pääjohtajan mukaan ainoastaan muutama pullo.

IIASA on hieno organisaatio! Olin muutama vuosi sitten kansainvälisessä evaluointiporukassa arvioimassa putiikin toimintaa. Joiltakin syrjiltään paranneltavaa toki löytyi, mutta systeeminen toimintatapa on ainutlaatuista. Erkki Leppävuori

Niin, IIASA oli 1970- luvun lyhyen liennytyksen aikakauden hedelmä, joka pyrki tuomaan kylmän sodan osapuolia läheisempään tieteelliseen yhteistyöhön. Oli silloin aika näkyvä toimija mm. energia-asioissa, tehden niitä globaaleja energia-analyysejä. Viime aikoina ollut ehkä vähemmän esillä, mutta on hienoa, että edelleen toimii aktiivisesti. Useita kertoja on siellä komeassa Laxenburgin linnassa käyty, joskaan ei nyt enää 2000-luvulla. Seppo Hannus

---

1 International Institute for Applied System Analysis on Laxenburgissa, Itävallassa sijaitseva kansainvälinen tutkimuslaitos, joka edistää tieteen ja tieteentekijöiden avulla valtioiden välistä vuoropuhelua tuottamalla tutkimustietoa kansainvälisen ja kansallisen sekä liike-elämän päätöksenteon tueksi globaalien ongelmien ratkaisemiseksi.

Rolls Royce ja presidentin filosofointi wankelmoottorista

Istuin kaikessa rauhassa Suomen Akatemian pulpetissa toukokuun kevätauringon häikäistessä silmiäni, kun kauppa- ja teollisuusministeri Eero Rantala soitti: Olen nimittämässä sinut kauppa- ja teollisuusministeriön virkaa tekeväksi tutkijaksi, otatko vastaan? Otan, sanoin. Tervehdyskäynnillä ministeriössä osastopäällikkö Pekka Rekola totesi lyhyesti: Tervetuloa taloon, tässä on sinulla sitten kolme kuukautta aikaa näyttää, mikä mies on miehiään.

Kesän jälkeen Rekola otti minut sihteerikseen Englannin kanssa pidettävään teknillistieteelliseen yhteistyökokoukseen. Minua ennen paikalla oli ollut omalla alallaan maineikas professori, jonka hän sanoi kuitenkin ajaneen liiaksi omaa etuaan. Lontooseen saavuttuamme hän totesi: Englantilaiset ovat surkeita insinöörejä, näkeehän sen täällä jo katukuvassa, vai tiedätkö yhtään englantilaista vientituotetta? Rolls Royce, vastasin.

Vuosia myöhemmin tasavallan presidentin kansliasta adjutantti soitti ja kysyi: Presidentti sai Englannin vierailullaan Rolls Roycella lahjaksi vuoden stipendin heidän tehtaallaan suomalaiselle nuorelle. Voisitteko auttaa löytämään tähän sopivan kandidaatin? Helppo nakki, koska olin juuri valkannut vuodeksi harjoittelijat teollisuussihteeritoimistoihin, ja otin sieltä ensimmäisen rannalle jääneen stipendiehdokkaaksi Rolls Roycelle.

Olin esittelemässä valitsemaani stipendiaattia presidentille Rolls Roycen edustajan vieraillessa hänen luonaan luovuttamassa stipendiä. Pieneksi kummastukseksi presidentti koko käytettävissä olevan ajan väitteli wankelmoottorista edustajan kanssa. Minusta kuulosti siltä, että hän tiesi siitä jopa edustajaa enemmän.

Herkullisia tarinoita. Mauri Kuru

Muistelukset ovat ihan parasta antia FB:ssa! Tapio Koivu

Enemmän yhteistyötä ja vähemmän swobodaa

Kohta Dengin² käynnistettyä Kiinan avautumispolitiikan pieni mustatukkainen mies astui aikaa varaamatta toimistooni ja ilmoitti, että Kiina haluaa solmia Suomen kanssa tieteellisteknisen yhteistyösopimuksen. Tuntui mielenkiintoiselta, varsinkin kun vastapuolen instituution johdossa oli Dengin tytär. Pohdin, voisivatko yritykset päästä tutkimushankkeiden kautta Kiinan avautuville markkinoille, missä valtiovallalla oli merkittävä rooli.

Ulkoministeriö suhtautui jostain syystä ajatukseeni penseästi, samoin kuin ehdotukseeni teollisuussihteeritoimiston perustamisesta Pekingin Suomen suurlähetystöön paimentamaan yhteistyöhankkeita. Päätin mennä itse paikan päälle selvittämään asiaa. Mitä helvettiä sinä teet Kiinassa? kysyi kansliapäällikkö Bror Buntta Wahlroos minulta ja allekirjoitti samalla matkamääräysesitykseni Pekingiin

Kiina oli tuolloin vielä kehitysmaa, mikä näkyi Pekingin katukuvassa. Valtava määrä polkupyöräilijöitä maskit päässä suojaamassa harmaankeltaiselta ilmansaasteelta. Ei autoja muutamaa pientä romutuskunnossa olevaa kuorma-autoa lukuun ottamatta. Yksi ainoa kansainvälinen hotelli kolmenkymmenen kilometrin päässä kaupungin keskustasta.

Ihmettelin aamulla Great Wall -hotellin aulassa parinkymmenen hengen ryhmää Nokian nuoria leijonia käskynjaolla. Eihän siellä ollut kenelläkään varaa ostaa tiiliskiven kokoista kännykkää. Sitten mieleeni muistui samaisen yhtiön vientipomolle esitetty ihmettely: Kumisaappaita Afrikkaan, eihän siellä ole kellään kumisaappaita. Vastaus oli: Juuri siksihän siellä on valtava markkinapotentiaali. Early bird gets the worm, ja niin Nokiasta tuli kohta kännyköiden markkinajohtaja tuossa suuressa kehitysmaassa.

Suurlähettiläs Risto Hyvärinen, presidentin pitkäaikainen luottomies, valisti minua ensi tapaamisessamme pitkään Kiinan lähihistoriasta todeten muun muassa, että Maon³ pitkän harppauksen aikana kolmekymmentä miljoonaa ihmistä kuoli nälkään. Lähettiläs lopetti puheensa toteamalla, että emmeköhän me solmi Kiinan kanssa tieteellisteknisen yhteistyösopimuksen ja perusta tänne teollisuussihteeritoimiston. Viimemainittua koskevan esittelymuistioni sivuun Buntta kirjoitti myöhemmin: Enemmän yhteistyötä, vähemmän swobodaa. Joku oli soittanut.

1 Juhlaillallinen Pekingissä, keskellä Dengin tytär, teollisuusneuvos vaaleassa takissa, ministeri Suominen oikealla, suurlähettiläs Hyvärinen kolmas oikealta.

1 Juhlaillallinen Pekingissä, keskellä Dengin tytär, teollisuusneuvos vaaleassa takissa, ministeri Suominen oikealla, suurlähettiläs Hyvärinen kolmas oikealta.

Olin unohtanut diplomatian ja protokollan perusaakkoset. Diplomatia on erityisesti muotojen hallintaa. Minusta tuntui joskus, ettei itse asia ollut niin tärkeää. Olisi pitänyt varmaankin pyytää lupa ulkoministeriöltä Pekingin matkaani, jolloin sieltä olisi saattanut tulla kielteinen vastaus ja koko Kiina-projekti olisi loppunut heti alkuunsa tai myöhästynyt tarpeettomasti.

Deng antoi ulkomaisille yrityksille luvan toimia Kiinan markkinoilla. Hän perusti erityistalousalueita, joiden tarjoamat veroedut houkuttelivat Kiinaan ulkomaisia sijoituksia. Deng perusteli kommunistisen Kiinan avautumispolitiikkaa kuuluisaksi tulleella lausumallaan: Ei ole väliä, onko kissa musta vai valkoinen, kunhan se metsästää hiiriä.

Muistatko muistioni Los Angelesista, jossa kirjoitin, että nyt ei pidä miettiä uusia TS-toimistoja Eurooppaan vaan pitäisi mennä Kiinaan, vuosi taisi olla 1984 tai 1985. Ere Kariola

Kun lukee näitä, niin tulee mieleen, näinkö maamme asioita hoidetaan. Tuo oli kuittaus huumorimielessä ja anekdootteja riittää liike-elämässä-kin. Sattumalla, onnella ja hyvällä kemialla näin jälkeenpäin miettien on monet palaset loksahdellut paikalleen. Jatka vain. Hauska lukea. Mauri Kuru

Hyvää läppää. Kirjoitapa kirja. Arvo Tuominen

---

2 Deng Xiaoping oli Kiinan tosiasiallinen johtaja vuosina 1972–1992. Hänen valtakautensa aikana Kiina alkoi purkaa maolaisen yhteiskunnan rakenteita ja omaksui markkinatalouden piirteitä.

3 Pitkä marssi nosti Maon valtaan 1947. Kun häneltä kysyttiin, miten oli mahdollista marssia 10 000 kilometriä, vastaus oli, että askel kerrallaan.

Antiikin aaria Kiinan kommunistisen puolueen pyhätössä

Ensimmäisen tieteellisteknisen yhteistyökokouksen⁴ jälkeen isännät olivat järjestäneet illallisen puolueen pyhätössä Taivaallisen rauhan aukion Kansojen palatsissa. Päätin jälkiruoan puolivälissä koetella tietoisesti protokollan rajoja. Nousin ylös ja lauloin antiikin aarian