Adil

By Kari Mots

Eelis jonka harrastuksiin kuuluu mm. geokätköily, ajautuu tahtomattaan ei ihan laillisiin kuvioihin, kuten aiemmissa kirjoissakin Yllätyslöytöjä ja Kojamon kautta kotiin.
Sattumuksia, vauhtia ja suuria tunteita riittää myös tässäkin kirjassa.
Kirjat ovat omia tarinoitaan ja päähenkilöt ovat samoja.

• Language: Suomi
• Publisher: Books on Demand
• Release date: Apr 23, 2024
• ISBN: 9789528073819

Kari Mots

Olen eläkkeellä oleva Lodr of Chaol Ghleann aloitteleva kirjailija. Harrastan liikunnan lisäksi geokätköilyä ja lukemista.

Book preview

1

Pitihän sen puhelimen alkaa soimaan juuri kun olen korkealla kuusessa vaikeassa asennossa vasen käsi rungon ympärillä ja oikealla yrittää kirjoittaa lokivihkoon nimimerkkiäni. Puuttuisi vielä, jotta jalka, tai molemmat alkaisivat krampata oksilla. Toinen oksakin kun on vielä alaspäin vinossa. Soikoon, soitan siihen vasta kun olen tukevasti maassa. Mahtuisihan tähän sekaan höysteeksi vielä vesisade, puhumattakaan ukonilma. Ukonilma ei tosin nouse niin hetkessä ettenkö ehtisi kavuta alas.

Eelis huusi Elenalle, joka oli jäänyt alas tukemaan tikkaita. Niitäkin tarvittiin kun ensimmäiset kiipeilyoksat olivat vasta kolmen metrin korkeudella.

- Seuraava kiipeäminen onkin sitten sinun vuorosi, hei Elena kuulitko?

- Joo, kuulin kyllä. Sopii. Onneksi siinä on terrain pienempi kuin tässä.

- Kuulitko kun joku kehtasi soittaa kun olin vaikeassa paikassa?

- Ei kuulunut tänne alas asti.

Alas päästyään Eelis vilkaisi luuriaan ja noitui taas kerran tuntemattoman numeron yrittäneen tavoitella häntä kesken tärkeää operaatiota.

- Tämä on taas joku myyntihemmo, joten laitan senkin numeron loputtomaan estettyjen soittojen listalle.

Elenan asunnon kautta koukattuaan he noutivat Elenalle viikon matkaa varten vaatekerta- ym. tykötarpeet, he näkivät Eeliksen entisen naisystävän Leenan kävelevän jonkun miehen kanssa. Ei näyttänyt Leenan maha vielä pömpöttävän tulevasta lapsesta todeten, jotta hyvä kun Leena on löytänyt miehen. Ties vaikka olikin tulevan lapsen isä.

Päivän kätköilyreissu oli tehty ja kotimatkalla piti poiketa vielä pizzerian kautta kotiin nauttimaan ansaittuja pizzoja.

- Huomenna onkin aikainen lähtö, kun ajomatkaakin on ihan reippaasti rapiat pari sataa kilsaa. Sadettakaan ei ole luvattu vaikka on sunnuntai.

- Forecan mukaan iltapäiväksi on luvattu pientä tihkua, mutta eiköhän me siitäkin selvitä.

- Äkkiä se pizzojen haju tulee tänne ohjaamoonkin vaikka ne ovat takakontissa. Onneksi ei ole enää pitkä matka.

- Näppiksen, eli Topin vinkki auttoi ratkomaan sen viimeisenkin mysteerin siitä huomisen trailista. Nyt kun vaan löydämme kaikki niin saamme hyvän mysteerisetin.

- Muutenkin se voi olla melko haastava traili, kun autolla ei päästä moneenkaan kätköön lähellekään ja on niitä korkeuskäyriäkin ihan tarpeeksi. Mutta tuleepahan käyriä hyvin siihen korkeuskäyrä-haasteeseen molemmille. Sitten on aina se ongelma mihin auton saa parkkiin ettei tuki tietä. Ainahan autolle on löytynyt joku soppi ja tulee löytymään vastakin.

Eeliksen asunnolle päästyään Elena huomaa eteisen pöydällä poliisin kirjekuoren, eikä malta olla kysymättä siitä.

- Vieläkö poliisit kyselee siitä Viro-Ruotsi-keikastasi?

- Joo, viikon päästä maanantaina pitää mennä käymään Asikaisen Reiskan luona, toivottavasti ei ole mitään ikä-vää asiaa.

- Nyt unohdetaan se ja ollaan tyytyväisiä päivän kätkösaaliisiin ja herkullisiin pizzoihin. Otathan sinäkin nallemehun, Tornion Routaa ei nyt ole?

- Kiitos kyllä Karhu aina pizzan kanssa maistuu, se Routa olisikin liian vahvaa.

2

Hyvät aamu-unet pilasi puhelimen herätys. Sunnuntaiaamu kellon näyttäessä 5.30 Eelis alkoi väsätä tukka pystyssä aamupalaa huutaen Elenalle

- Piirrähähän ne silmät, jotta näet herätä, kohta on aamupala pöydässä.

Tunnin päästä oltiinkin jo eväiden kera matkalla ja jututkin alkoivat luistaa paremmin kun sai tuhdin aamupalan ja vahvan mustan kahvin nautittua. Jonkun ajan päästä kumpikin tuumaili, jotta oliko kaikki tullut mukaan. Joka kerta mieltä askarutti minkälainen on varattu Airbnb mökki. Niitä on jo nähty laidasta laitaan. Siinä sitten ollaan viikko, on mikä on, onneksi vain yöt.

Ajettuaan yli sata kilometriä he näkivät edessään kaukana sinivalojen vilkunnat. Eelis herätti Elenan iPadin katselun huumasta.

- Onkohan tuolla sattunut kolari?

Lähemmäksi päästyään he huomasivat poliisiautojen seassa paloauton ja ambulanssinkin, joka juuri lähti pillit vinkuen kohti sairaalaa. Näyttäisi äkkiä katsoen henkilöauton ja kuorma-auton nokkakolarilta. Eelistä suututti kun ohiajavissa autoissa olevat ihmiset ottivat kännyillä kuvia mahdollisimman paljon. Kohtahan se näkyy Iltiksen sivuilla. Henkilöauto näytti olevan niin pahasti kasassa, jotta on ihme jos tuolta joku tai jotkut selviävät hengissä. Suora tiekin vielä ja sään puolestakin hyvä näkyvyys. Onkohan toisen auton kuski ollut liian tiiviisti facebookin lumoissa? Koskaan ei tiedä minkä mutkan jälkeen rysähtää itse kullakin. Vielä kun niitä rattijuoppojakin seassa ajelee.

Muutaman tienvarsikätkön jälkeen he pysähtyivät huoltikselle vessatarpeille ja ostivat kahvit syödäkseen autolla kunnon juustosämpylät täytteillä. Niin tuhdit, jotta piti vähän litistää mahtuakseen suuhun. Iltiksen sivuilla oli jo äskeisestä kolarista pieni juttu. Henkilöautossa oleva pariskunta kuoli, toinen heti ja toinen sairaalassa. Kuorma-auton kuski loukkaantui lievästi ja promillejakin oli ihan tarpeeksi yli sallitun. Kyllä taas Eelistä ja Elenaa suututti muutaman kirosanan verran. Juoppokuski selviää tietty vaan jollain sakoilla.

Löydettyään mökille ja tavarat sisään kannettuaan he totesivat mökin olevan ihan jees hintaan nähden. Järvikin on ihan rannassa. Eikä naapureita lähimainkaan.

Pikaisen lounaan ja pikaisen kätkö-trailin alkupisteen tutkimisen jälkeen he lähtivät etsimään autolle parkkipaikkaa alkupisteen lähelle. Ei ihan lähelle päässyt autolla, mutta ulkoilemaanhan tänne tultiinkin. Tarvittavat välineet mukana vaellus alkaa korppien säestyksellä ja Offin tuoksussa.

Offista huolimatta jokusen itikan piston ja muutaman kätkön jälkeen oltiin kävelty muutama kilometri polkuja ja pöljän polkujakin pitkin. Keskellä korpea oli vanha hylätyn näköinen maatila, päärakennus, navetta ja jokunen pienempi rakennus. Eelis tuli hiukka uteliaaksi ja kävi pihalla, ihmetellen melko tuoreita auton jälkiä muuten hoitamattomalla pihalla. Maastokartan mukaan tänne ei ole tietä, ilmeisesti se on melko uusi metsätie. Elenakin tuli ulkohuussista ihmettelemään auton jälkiä, kertoen huussissa olevan tuoreita sanomalehtiä.

Lähestyvän auton ääni alkoi kuulumaan, joten he katsoivat paremmaksi juosta metsään piiloon tarkkailemaan mitä auto toi pihaan. Auton tulo kesti tovin tulla näkyviin, ilmeisesti tie ei ollut kovinkaan tasainen. Neliveto Land Rover pysähtyi päärakennuksen oven eteen. Eelis otti muutaman kuvan siitä, mutta rekkaria ei näkynyt kuran alta ja matkaakin oli sen verran ettei kännyn kuvazoomaus tarkentanut sitä. Mies räpläsi rakennuksen vanhaa oven lukkoa tovin ennekuin se aukeni. Mies ja nainen menivät sisälle kahden kassin kanssa kiroillen sen verran kovaäänisesti, että se kuului hyvinkin muuten hiljaisessa luonnossa auton moottorin naksahdellessa jäähtyen.

Eelis ja Elena miettivät kuumeisesti, mitä pitäisi nyt tehdä. Miksi miehellä näkyi ase vyöllä? Olikohan ne kunnon väkeä vai ei? Jotenkin vaaka kallistui ei kunnon väen puolelle. He päättivät tarkkailla vähän aikaan jos vaikka kohta tapahtuisi jotain. Elenan puhelin hälyttää. Äkkiä hän vaimensi sen ja molemmat laittoivat luurinsa äänettömille. Elena vilkaisi kuka soittaja oli? Se oli tuntematon numero. Se jäikin Elenaa vaivaamaan kuka soittaja oli?

Hetken päästä nainen tuli ulos kassin kanssa ja meni navetalle jonka ovessa oli telki ja uutuutta kiiltävä lukko. Nainen oli navetassa jonkun aikaa ja tuli ulos kassin ollessa vähän tyhjempi. Heitti kassin autoon ja meni rakennukseen. Noin vartin päästä molemmat tulivat ulos, lukitsivat rakennuksen ja lähtivät autolla pois. Hetken päästä korpitkin uskalsivat taas raakkua. Eelis juoksi auton perään mahdollisemman näkymättömänä nähdäkseen rekisterin. Ei ehtinyt tarpeeksi lähelle.

3

Korppi jatkoi yksitoikkoistaan konserttiaan geopariskunnan ihmetellessä seuraavaa siirtoaan. Mitä tai kuka navetassa oli lukkojen takana? Miten he pääsisivät sisälle? Taloon pääsisi helpommin vaikka ikkunan rikkomalla. Jos vaikka talossa olisi avain navettaan. Ensin talo kierrettiin etsien helppoa sisään pääsyä. Verhot olivat kiinni joka ikkunassa, eikä mitään ikkunaa saanut auki ulkoa päin vähäisillä geo-apuvälineilläkään. Onko talossa hälyttimet heidän puhelimeensa? Varmaankin jos siellä on vä-hänkin arvokasta. Miten nopeasti he ehtisivät kun hälytys laukeaa ja mistä asti he tulisivat? Seuraavaksi kierrettiin navetta etsien helppoa tai mitä vaan sisään pääsyä. Poliisillekaan ei viitsi soitella, jos vaikka täällä ei olisikaan sen kummempaa. Silti on vaan kova halu päästä navettaan jos siellä vaikka olisikin joku vankina. Taas Elenan puhelin hälytti, joten uteliaisuus voitti ja hän siirtyikin vähän kauemmaksi Eeliksestä vastaamaan.

- Elena.

- Tervehdys. Make tässä, muistatko vielä, Markku Lehmus.

- Niin, mitä asiaa?

- Kunhan soittelen ja kyselen vaan miten sinulla nykyisin menee? Voisimmeko käydä kahvilla ja muistella menneitä?

- Ei se taida nyt onnistua, menneet ovat menneitä.

- Ihan vaan kahvilla, olisi kiva tavata.

- Kiitos ei, minulla on nyt muutenkin tilanne päällä, heippa.

Elena sulki puhelimen ja laittoi Maken numeron estettyjen listalla. Eelis oli kuullut vain Elenan puhelimen hälytyksen ja kysyikin oliko sinullakin joku puhelinmyyjän häirikkösoitto? Elena vastasi myöntävästi.

Eelis totesi ikkunoiden olevan liian pieniä sisään menoon. Jospa koputtelisi ikkunoihin vastauksen toivossa. Kaikki ikkunat on koputeltu, ei vastauksia mistään. Ei taida sitten huutaminenkaan auttaa. Entä jos siellä onkin tajuton tai sairas ihminen, ettei pysty vastaamaan? Vai onko siellä jokin erillinen koppi ettei sinne kuulu mitään? Eelis hakkasi ovea niin kovaa kuin pystyi ja pitkään. Ei vastausta. Forecan luvattu tihkusadekin alkoi höystä-mään tilannetta. Sen myötä itikatkin lisääntyi.

Auton ääni alkoi taas kuulumaan, mutta ei vielä kovin lä-heltä. Piha on niin aukea, ettei voi mihinkään mennä piiloon saadakseen auton rekkarin kuvattua. Eelis keksi viedä puhelin lä-helle auton kääntöpaikkaa piiloon ja video päälle. Itse he menisivät taas metsään piiloon. Toivoen etteivät he olisi pitkään täällä. Niinpä Eelis vei mielestään hyvään paikkaan luurinsa ja käynnisti videotallennuksen.

Auto tuli pihaan, kääntyi valmiiksi ja nainen meni taloon. Nainen tuli ulos ja huusi jotain miehelle ja mies vastasi naiselle. Sananvaihtoa ei kuulunut Eelikselle asti. Hetken päästä he lähtivät pois. Ilmeisesti jotain oli unohtunut, ehkä hälyttimen päälle laitto.

Auton mentyä Eelis juoksi luuriaan hakemaan. Kiroili kun se oli kaatunut ja tallentanut tihkusateista taivasta. Se siitä sitten. Vahingossa Eelis painoi play-nappia, joten tihkusadevideo alkoi pyöriä luurissa Eeliksen huomaamatta. Hetken päästä videolla kuului heikkoa puhetta, jolloin Eelis heristi korviaan katsoen luuriaan. Pysähtyi, kelasi taaksepäin ja painoi playta säätäen ää-nenvoimakkuuden täysille tajuten pariskunnan keskustelun tallentuneen videolle. Nainen oli tullut ulos kysyäkseen hälyttimen tunnuslukua, oliko se 2014 vai 2041? Mies oli vastannut vihaisella kovalla äänellä 2041. Eelis oli tyytyväinen kun ei ollut rynnännyt taloon aiheuttaen hälytystä. Nyt voisikin yrittää mennä sinne ja etsiä nopeasti hälypaneelin nollatakseen hälytyksen.

Tihkusadekin loppui, mutta kello kävi ankarasti kohti iltaa. Miten pitkään täällä voisi olla, kämpällekin on sentään matkaa? Samassa kuului tömähdys pelästyttäen lähempänä olevaa Elenaa. Lintu oli törmännyt talon isoon ikkunaan, mutta ei rikkonut ikkunaa. Molemmat siirtyivät katsomaan lintua, joka oli kuollut törmäyksestä. Samassa Eeliksellä välähti.

- Jospa rikkoisimme lähimpänä ulko-ovea olevan kuistin ikkunan, josta ylettäisimme avata ulko-ovi sisäpuolelta ja jättäisimme linnun kuistille niin kuin se olisi lentänyt ikkunan läpi. Kuistilla ei näy liiketunnistimia.

Molemmat alkoivat tiirailla kuistin ikkunoista, miten ulkooven saisi auki sisäpuolelta. Lukko on siinä ja siinä ylettääkö lä-himmästä ikkunasta siihen. Lentäisikö lintu ikkunaan niin lähelle ikkunankarmia? Toinen probleema on, minkä näköinen hälypaneeli on ja missä se on? Ehtiikö ajoissa näppäillä koodin siihen? Jos häly lähtee, niin ehtiikö hän löytämään navetan avaimen ja löytää sen jonkun navetasta ja turvallisesti karkuun ennen roistoja? Muuttujia on aika paljon. Mikäli kaikki menee pieleen, niin on vaan lähdettävä tyhjin käsin karkuun vieläkin nopeammin kuin se talkkari jäiseltä peltikatolta.

- Otammeko riskin, sillä jotain pitää tehdä nyt kun iltakin painaa jo päälle? Onhan meillä mahdollisuus lähteä karkuun missä kohtaan vain. Eivät he niin nopeasti ehdi tänne.

- Niin kait, ja aina voidaan soittaa poliisille. Eiköhän aleta ryhtymään.

Eelis laittoi sormikkaat käteen ettei mihinkään jää sormenjälkiä, sillä loppujen lopuksi poliisi mitä todennäköisemmin tulee tutkimaan koko paikan tarkkaakin tarkemmin. Elena jäisi ulos vahtimaan ilmoittaakseen Eelikselle roistojen mahdollista paluuta.

4

Eelis otti sopivan kiven ja löi kuistin lasin rikki. Välittömästi hän yritti kurkottaa ulko-oven lukkoa auki sisältäpäin varoen rikkinäisen lasin reunoja, mutta ei ylettänyt oven lukkoon. Toivottavasti ei häly mennyt päälle, ainakin terassin ja eteisen väliovi oli kiinni ja terassilla ei näkynyt tunnistimia. Siltikin ovi olisi saatava nopeasti auki. Elena oli jostain talon takaa löytänyt jakkaran toivoen, jotta siitä olisi apua kurkottamiseen.

Vielä jäi jakkarankin kanssa vähän vaille. Molemmat alkoivat etsimään jotain kättä pidempää jotakin. Eelis löysi vääntyneen hellakoukun, sitä kun vähän vääntelisi sopivan oloiseksi, niin se ehkä voisi toimia. Elena jatkoi silti vielä etsien jotain muuta jatkovartta. Sillä aikaa Eelis yritti väännellyllä hellakoukulla avata ulko-ovea. Takin hiha repesi terävään lasin reunaan, ei onneksi