Tekno! Saksa! Elämä!: Ysärinuoren päiväkirjat

By Liisa Rauhakoski

Päiväkirjaromaani aikuistumisesta. 90-luvun ajankuva teknoraveineen. Lukiolaisen maailma avartuu ja avautuu.

"En kestä tätä, en tajua yhtään mitään, tämä on aivan sekava moniulotteinen paikka ilman yhtä tai edes seitsemäätoista ainoaa oikeaa tapaa nähdä ja käsittää. Tämä on myös uskomattoman mielenkiintoinen paikka enkä ymmärrä miten joku, tai minä, voi enää koskaan olla kyllästynyt tai ettei ole muka mitään tekemistä tai kaikki vaan samaa vanhaa? Hullu paikka, maailma. Ihan liikaa kaikkea."

"Ihan hurjaa jo sekin, että voin keskustella jonkun kanssa saksaksi, oikean saksalaisen, joka asuu jossain, mihin ei silmällä näe eikä polkupyörällä pääse, jossain saman pallon pintakerroksessa, sittenkin niin naurettavan lähellä."

• Language: Suomi
• Publisher: BoD - Books on Demand
• Release date: May 8, 2024
• ISBN: 9789528073710

Liisa Rauhakoski

Liisa Rauhakoski, filosofian maisteri, s. 1974, asuu Hollannissa. Kasvanut Hyvinkäällä, opiskellut Helsingissä, muuttanut 1996 Saksaan ja 2001 Hollantiin. Liisa Rauhakoski kirjoittaa omaelämäkerrallisia romaaneja, joiden aiheet ja tyyli elävät vaiheiden mukaan. Ulkomailla oleskelun aspektit ja huumori ovat läsnä useissa teoksissa. Havainnot kerrotaan realistisesti ja avoimesti. Ensimmäinen julkaistu teos, "Sitä menee Hollantiin ja alkaa puhua hollantia", käsittelee Hollannissa asumisen alkuvuosia. Toinen romaani, "Niin vahva kuin olen", pureutuu avioeron kriisiin ja oman voiman heräämiseen päihdehuuruisessa suhteessa. Kolmas, "Vakosamettia ja karkkisadetta", palaa varhaisten lapsuusmuistojen nostalgiaan, 70- ja 80-luvun fiilistelyyn ja kasvamiseen Hyvinkäällä. Neljäs, "Tekno! Saksa! Elämä! Ysärinuoren päiväkirjat" avaa nuoruuden kasvua ja aivoituksia lukiolaisen ja opiskelijan päiväkirjatekstein.

Book preview

1

Koko viikon olen pitänyt mielenosoitushattua

ma 27.8.1990 Hyvinkää

Oli valokuvaus. Lukion ensimmäinen koulukuva. Koulu on vaihtanut valokuvaamoa! Onneksi. Edellinen sai nimen Possukuva-Kuusisto: kaikkien viime vuoden yksityiskuvat olivat ihan vaaleanpunaisia naamasta.

Nyt oli muutenkin hienompaa: luokkakuvassa komeili molemmin puolin huonekasvi, ja luokanvalvoja Mara istui eturivissä keskellä, ei enää seissyt ryhmän laidalla. Eikä nyt ollut puupenkkiä, vaan kunnon tuolit. Ja pääsin tokaan riviin seisomaan! Istuttuani aina, aina ekalla rivillä, surkealla polvenkorkuisella penkillä.

ke 5.6. HÄ 5.9.1990 Hyvinkää

Kävin Henriikan kanssa Hesassa koulun jälkeen. Ensin Forumiin. Pukevasta sukat. Forumin Aarikkaan ja Marimekkoon. Pizza Hutiin pizzapalalle. Espan Aarikkaan. Ostin rannekorun. Idea-Forumista kaksi peltirasiaa. Fazerille jätskille, minttuannos 22 mk.

Tuli kiire. Stockalle, Henriikan kankaanosto pikaisesti, Unicefin myyntipisteestä 2 korttia, Karkkilasta leffanamua. 19.00 leffa ranskalainen Pikku Varas, hyvä. Takaisin 21.10 junalla. Oli lippujen tarkastus.

la 8.9.1990 Hyvinkää

Aikamerkki kello kaksikymmentäkolme: PIIP PIIP PIIP PIIP PIIP PIIIIIP. STT:n uutisia. Lokakuussa pidetään yhdistyneiden Saksojen yhteiset vaalit. Neuvostoliitto on hajoamassa yli kahteenkymmeneen valtioon. Viro, Latvia ja Liettua, Ukraina, Armenia ynnä muut haluavat itsenäistyä. Säätila tänään: Ahvenanmaalla, Turun ja Porin, Uudenmaan, Hämeen, Mikkelin, Kymen, Vaasan sekä Keski-Suomen läänissä pilvistä, ajoittaista tihkusadetta. Lämpötila päivällä noin kymmenestä viiteentoista astetta, yöllä seitsemän ja kymmenen asteen välillä. Heikkoa idänpuoleista tuulta. Tähän päättyivät uutiset.

Sääennusteessa naislukija sanoo tuulta niin ylimääräisen pitkästi, että se kuulostaa kolmelta vokaalilta: tuuulta. Kyttään sitä, ja hän sanoo sen aina niin.

la 22.9.1990 Hyvinkää

Schissus. Sataa. Tuulee. +7. Myrskykeskus Norjan länsirannikolla. Sadealueita kiertyy etelästä Suomeen.

Leena lähtee Skotlantiin vuodeksi opiskelemaan ja pakkasi viisi laatikkoa muuttotavaraa postiin etukäteen.

Luin kemiaa. Ti oli kemiankoe. Luin hissaa yhteensä kuusi tuntia. To oli hissankoe. Illalla luin saksaa. Pe oli saksankoe. Viikonloppuna luen enkkua. Ti on enkunkoe. Ke ja to luen ussaa. Pe on ussankoe. Kiitos.

ma 1.10.1990 Hyvinkää

Jee. Kivaa koulussa. HÄ? EIKÄ! Joo. MITEN? Lyhyt päivä ja opettajat olivat hauskoja.

Äikäntunti: aina ihan mukavaa, siedettävää. Hissantunti: Jaana nojasi seinässä olevaan julisteeseen ja hissanmaikka valitti, että siihen tulee rasvatahra. Kemiantunti: yleistä hälinää ja Hessun huomautuksia. Saksantunti: Maran ihmeellisiä ilmeitä.

Ussantunti: ihmeellinen. Syvällistä keskustelua. Väännetään nyt tätä asiaa niin kuin märkää pyyhettä, niin kyllä sieltä jotain saadaan irti. Zen-buddhalaisuudesta keskustelua. Susanna esitti kommentin ja Tiihonen tuli eteeni selittämään, siirsi penaaliani, piirsi liidulla pulpettiini: Naapurilla on omakotitalo ja Volvo pihalla.

Tiistaina kävin emalimaalauskurssilla kansalaisopistolla. Oli hauskaa. Tuli rakko sormeen.

pe 5.10.1990 Hyvinkää

Saksat yhdistyivät 2.10.

Oli koulun vuosittaiset syysiltamat. Kävelin Henriikan, Nooran, Emman ja Miian kanssa yhtä matkaa. Emmalla oli hieno musta Mössa päässä.

Hanurinsoittoa. Juontaja taiteellisessa asussa, yöpaidan näköisessä silkkipaidassa minihame alla ja hirveä hattu päässä.

Kimmo hevi-orkestereineen soitti. Antti Hevi Merilä, Petteri Hevi Vihuri ja joku Hevi vielä bändin jäseninä. Lauloivat pari pätkää. Lauloivat hyvin. Mussanopettajan koululaiskuoro. Lauloi huonosti.

Abien ja opettajien näytelmä Lumikki, seitsemän kääpiötä ja aivokääpiö. Yksi miesmatikanopettajista esitti Kikkaa.

to 21.11.1990 Hyvinkää

Vaikka onkin hirveä nuha ja nilkkaan sattuu, niin silti menee hyvin toistaiseksi. Koulussa pidettiin hauskaa ja Leenalta tuli kirje.

Huojun. Oltiin Tukholmassa viikonloppuna. Minulla oli matkapahoinvointilaastari korvan takana. Viking Cinderella. Ihan kiva B-hytti 5225. Hyttien ovet olivat nättejä turkooseja puisia, ihan kuin omakotitalon ulko-ovia.

Aamulla tihkui. Meinasin myöhästyä ruotsintunnilta. Päivänavaus oli jo alkanut. Sitten äikkää kolmannessa kerroksessa. Kun ryntäsin sinne Henriikan kanssa, meille sanottiin, että tunti onkin kemianluokassa. Juostiin sinne. Niistin ja ryin. Matikkaa. Koivussa istui punatulkkuja. Piirsin niitä enkä laskenut. Otin maikasta ja Henriikasta kuvan, koska filmissä on vielä jäljellä ja yritän saada sen loppuun. Teemaviikolla otin kuvia, kun oli yöpaidat tai jätesäkistä tehdyt asut päällä ja hippipäivä.

la 1.12.1990 Hyvinkää

Näin taas ihme unta. Kirjoitin siitä ja piirsin lapulle kuvia. Tuli mieleen tuhat aikaisempaa unta. KAUHISTAVAA, tuhat paikkaa, jotka muistan tarkalleen, eikä mikään niistä ole ikinä ollut olemassa.

Kun tulin koulusta, lähdin potkukelkkailemaan. Etsin katuja ja jalkakäytävän laitoja, joita ei ole hiekoitettu. Seurasin varpushaukkaa. Se katosi. Olin Kruununpuistossa, Martinkadulla, Hakalan metsässä. Sitten näin edessäni hissanmaikan selkäpuolen. En kääntynytkään sinne päin.

la 8.12.1990 Hyvinkää

matikkaa:

1± √nam

yks plus miinus neliöjuuri nam

Nälkä

leipää

Olin Nooran kanssa Hesassa eikä eksytty. Paljon. Mentiin 10.05 R-junalla. Mentiin MIHIN? Hä. Makkaratalo, Pukeva, Seppälät, Naisen maailma (asematunneli), Aleksi 13, Kluuvi, tori (lokkeja puluja sorsia vihanneksia savukalaa). Nuoria = ruskeita harmaalokkeja.

Kauppahallissa huomattiin, että on nälkä, kun kuolattiin kaikkien ruokatiskien luona.

Senaatti-Centeriin. Espaa keskustaan. Stockalle. Forumiin ja pois. 16.10 ylimääräisellä ruuhkajunalla takaisin. Laadukas juna. Pehmeät, korkeat penkit.

ti 18.12.1990 Hyvinkää

Leena ilmaantui joululomalle. Edinburghissa on kuulemma sisällä kylmä. Pattereihin laitetaan poletteja, jotta ne lämmittävät hetken.

Saatiin todistukset. Jaksoja on viisi vuodessa ja aina jakson vaihtuessa vaihtuu lukujärjestys. Normaalissa lukiossa eri aineiden kurssitkin menisivät jaksojen mukaan, mutta meillä ei. Ollaan jo kolmannessa jaksossa, mutta monista aineista on vielä kurssi kesken, joten todistukseen tuli vain neljä numeroa: ruotsi, matikka, hissa ja äikkä. 9 9 9 9.

pe 21.12.1990 Hyvinkää

Ajan henki on sellainen, että melkein mikä vain on normaalia, joten saatoin pitää koulussa ihme huopahattua. Se on punainen, Leenan ostama. Leveälahkeisia housuja näkee koulussa koko ajan, itse levennettyjä farkkuja, housuhameita, rähjäisiä 70-luvun villatakkeja ja vaikka mitä.

Ussantunnin alussa Saija, joka istui takanani, pyysi minulta hattua kokeiltavakseen. En katsonut taakseni pitkään aikaan. Lopulta Tiihonen alkoi puhua jotain asiaankuulumatonta ja kaikki katsoivat taakse. Hattu oli kiertänyt puoli luokkaa ja se oli Arilla päässä. Tiihonen haki sen, laittoi omaan päähänsä ja sanoi: Täit tarttuu. Sitten hän jatkoi tuntia normaalisti. Hän oli taittanut lierit alas ja näytti erittäin hassulta. Hykertelin, kun hattuni oli kuuluisa. Jossain vaiheessa Tiihonen lätkäisi sen täysillä takaisin päähäni.

la 5.1.1991 Hyvinkää

Ei toimi aivo, ei, eikä jaksa muutenkaan. Maanantaina matikankokeet! Viimeksi joulukuun alussa osannut jotain. Illalla mitä illalla? Jänis meni. Rusakko.

Lunta vyöryy joka puolelta. Lintulaudalla valtava kerros. Puiden oksat yhtenä moschona. Otin kuvia, en voinut olla ottamatta. A most unbelievable Landschaft, bara vit. Just snow everywhere.

ke 16.1.1991 Hyvinkää

Klo 7 meni umpeen Irakin vetäytymisaika. Kaikki pelkäävät sotaa. Neuvostoliitto tappaa Baltian. Senaatintorilla oli mielenosoitus rauhan puolesta. Irak voi jysäyttää kemiallisen aseen, joka tappaa koko Euroopan. Neuvostoliitto on uhannut kopeloida ydinvoimaloita Viron, Latvian ja Liettuan palauttamiseksi kuriin. Joku kysyi koulussa: Onks kiva kuolla? Kynttilöitä on poltettu ja yhden talon ikkunassa koulumatkalla roikkuu jättimäinen lakanaan maalattu peace-merkki.

Koko viikon olen pitänyt mielenosoitushattua koulussa. Piirsin tusseilla Baltian maiden liput sisältävän ympyräkuvion, liimasin sen vanhan rintamerkin päälle ja kiinnitin sen punaiseen huopahattuuni.

pe 18.1.1991 Hyvinkää

Neuvostoliiton sotilaat tekevät pahojaan Latviassa: puhkovat autonrenkaita ja polttavat autoja. Persianlahden sota alkoi Irakissa.

Viime päivät näkyi TV 2:ssa lumisateen läpi virityskuva Lietuvos televizija Kaunas. Lehdissä luki, että oli erikoinen radiosää. Sama aiheuttaa vinoraidoituksia Suomen telkkariohjelmiin. Eli toisaalta näkyy huonommin, toisaalta paremmin.

Ajattelin, että radiostakin voisi kuulua vaikka mitä. Aamulla kuuntelin lyhyillä aalloilla ja tuli todella monia outoja kieliä, joista osasta aavistin, mitä ne voisivat olla. Joku sanoi jopa olevansa Radio Romania, ei voi olla totta. Tanskan, viron ja ranskan tunnistin helposti, samoin saksan ja venäjän. Oli ehkä puolaa. Ja jotain oikein ihmeellistä kohisevaa, paljon a:ta ja h:ta.

Uskomatonta. Kiehtovaa. Mutta: minua häiritsevät ja ahdistavat ne, joita en tunnistanut. Kuinka pitkälle normaalilla radiolla kuulee, oli sitten erikoissää tai ei? Mistä kieliä voi tunnistaa, jos ei ole ennen kuullut niitä?

to 7.2.1991 Hyvinkää

Kun aloin käyttää hattua, tiesin, että tulee lyttäysaalto vastaan kaikilta koululaisilta: pitkiä katseita, pilkkaa, huutelua. Koska näin se on, näin on meininki koulussa. Haukutaan kaikkea, mikä poikkeaa, itsestäänselvästi. Totta kai hyökätään vastaan ja lannistetaan ja ollaan ilkeitä. Sitä, joka herättää huomiota, rangaistaan heti, ankarasti.

Päätin kestää sen. Ylittää rajan ja silti kestää seuraukset. Jollakin tavalla tajusin vuorenvarmasti, että minulla on oikeus pukeutua miten haluan. Vaikkei kukaan ymmärtäisi, minulla on oikeus eikä sitä saa ottaa minulta pois. Saan käyttää hattua. Ihan jokainen muukin saa mielestäni käyttää mitä vaatetta haluaa, enkä minä siihen puuttuisi.

Opettajat olivat melkein liikaakin puolellani, tai onko se reilua. Aina on käsketty poikia ottamaan lippikset pois päästä tunneilla. Siitä valitettiin, että miksi minä sitten saan pitää hatun. Kuulemma naisilla hattu on osa asun muotia tai designia ja se on eri asia. Hömm, en tiedä. Minun puolestani pojat saisivat pitää lippiksensä myös.

Salaa haaveilen Kallion ilmaisutaidon lukiosta, kun nyt kuulin sellaisen olemassaolosta. Jossa kuvataiteeseen ja vaikka teatteriin panostetaan tosissaan. Jossa luovuutta ihaillaan. Se se vasta hieno paikka olisi minulle.

Hyvänen nykiö. Voi kuinka olisi kiva mennä Taideteolliseen korkeakouluun tai Kuvataideakatemiaan – ja sitten olisi työttömänä? Ei vaan, kyllä kai aina jostain saa nykiöityä työpaikan, niin että pysyy hengissä.

Pääsiäisenä lennetään Edinburghiin katsomaan Leenaa. Matkan jälkeen saan kaksi seeprapeippoa. Vaikka meillä on aina puhuttu ettei oikein voi ottaa eläimiä kun on siitepölyallergiaa, mutta nyt kaikki olivatkin suostuvaisia. Kävin jo läpi vanhat Eläinmaailmat ja etsin kaikki tiedot niistä. Voi, suloista.

ma 18.2.1991 Hyvinkää

Hiihtoloma. Kaikkea. Huomenna mennään Rixuun junalla klo 9.56. Ei, haluankin kouluun ihmisten pariin. Nyt en tapaa ketään paitsi Nooraa ja Henriikkaa. Sitten kuitenkin, kun kaikki ovat ympärillä, en tykkää sanoa mitään ja olen yleensä vihainen helposti.

Hitto. Nyt on selkeästi esillä se, että ihmiset tappavat sekä toisensa että koko maapallon. Erinäiset järjestöt toimivat. Luonnonsuojelijoita kannettiin poliisiasemalle Pallas-Ounastunturin kansallispuistossa, johon aiotaan rakentaa tie! Miksen ollut mukana? Kierrätystä yritetään kohentaa, oppaita jaetaan ja uusia lasin-, vaatteiden ja ongelmajätteiden keräyspaikkoja tulee. Tilasin Suomen luonnonsuojeluliitolta käsineet, kirjekuoria ja shampoota puhtaista aineista ilman eläinkokeita.

Lopettakaa, hullut!

Irakin sairaaloissa ei ole enää puhdasta vettäkään. Amerikka on pommittanut vahingossa väestönsuojaa ja keskikaupunkia Irakissa. Ei saa tappaa! Voi, jos nyt olisi koulua, itkisin säännöllisesti joka tunti herättäen huomiota.

Mitä jos menen Kankaanpään taidekouluun, kunhan ensin nyin lukion läpi. En kyllä tiedä, riittääkö motivaatiota tehokkaaseen opiskeluun: en tiedä, miksi on tähän asti mennyt näin hyvin; olenko vain alitajuisesti ja velvollisuudentunnosta aina tehnyt läksyt ja sen verran kiinnostunut tylsistäkin aineista, että olen pysynyt mukana?

Nuorison kuvat -näyttelyyn valittiin minulta yksi työ, tylsä akvarelli. Juuri se ainoa, jossa ei ole mitään omaa ideaa. Se vain esittää, ja realistisestikin vielä. Ärgh.

Esimerkiksi tämä piirrokseni olisi ollut tuhat kertaa parempi: Maailman likainen teollisuus ja ympäristön pilaaminen aiheena. Kuvassa tehtaat ja kaupungit, ihmisten yhteiskunnat, seisovat paksulla sillalla rotkon päällä. Ihmiset bailaavat, he eivät välitä, he riehuvat sillalla. Mutta se silta on rakennettu luonnosta. Siinä on läpileikkauksena materiaalissa eri eläinlajeja ja kasveja. Ja ne ihmiset eivät huomaa, he eivät näe, että silta on alkanut murentua. He ovat liian ylimielisiä nähdäkseen, mitä tapahtuu ympärillä. Sillan alareunasta varisee alas sukupuuttoon kuolevia eläimiä. Putoaa tuhoon. Silta murenee. Mitä enemmän alta putoaa luontoa pois, sen ohuempi on pohja ihmisen rakenteille. He romahtavat kohta rotkoon kaikki.

Mikä minusta tulee, jos ei taiteenkaan ala hyväksy minua? Mistä saan rahaa milloinkaan, mihin menen töihin, mitä ensin opiskelen?

la 9.3.1991 Hyvinkää

Kyllä vain, menen vaikka Kankaanpään taidekouluun, maalaan ja yritän tyrkyttää niitä jollekin tai yritän päästä kuvittamaan lehteä tai kirjaa. Tai ostan emalinpolttouunin ja alan tehdä metallikoruja ja myydä niitä torilla.

Sösses. Huoneeseeni paistaa aurinko! Ei se ylety kuin puolen metrin siivuna ja sitten se laskee. Mahtavaa edistystä kuitenkin verrattuna talven pimeyteen.

pe 15.3.1991 Hyvinkää

ÖMSMÖMS. Masennus on ohi, vaikka onkin vielä talvi. Uutta lunta satoi koko päivän. Hauskaa kivaa löytyy myös koulusta. Kuvistunnilla muutamat pojat pelasivat korttia. He olivat saaneet takaisin ranskankokeet ja silppusivat suorakulmioiksi neljän tyypin koepaperit. He jakoivat palat jokaiselle ja se voitti, kenen lapuissa oli eniten virheitä. Parhaimmillaan viidessä lapussa oli yhteensä 48 punaisella merkittyä virhettä! Että he riemuitsivat uudesta ennätyksestä.

Hissantunnille tuli myöhästyneenä Hessu ja kertoi syyksi olleensa ostamassa kalsareita. Hänellä on aina uskomattomia syitä. Syksyllä vakioselitys oli, että pyörä oli hajonnut, ja vakuudeksi hän näytti öljyisiä käsiään. Kerran häneltä oli unohtunut verokortti ja hän kääntyi kesken matkaa hakemaan. En tiedä, mihin verokorttia tarvitaan koulussa.

Oli saksankoe. Ennen sitä vallitsi yleinen paniikki alakäytävällä: kaikki tuijottivat kirjojaan tai nauroivat hysteerisesti ja kyselivät kauhuissaan sanoja. Ja kun Mara tuli esiin paperinippu kainalossa, kaikki huusivat ja kirkuivat.

Leivoin korvapuusteja illalla ja söin niitä hieman liikaa: ahmaisin jotain kahdeksan ja sitä ennen kolme raakana! Yök, kun ajattelee jälkeenpäin.

to 21.3.1991 Hyvinkää

Apua. Oli koulun teatterimatka Ryhmäteatteriin: Viimeinen oljenkorsi. Mieletön. Siinä oli Vesa Vierikko ja Kari Heiskanen. Hieno! Se oli sekä komedia että tragedia. Hauskoja tyyppejä. He tulivat vähän hulluiksi välillä, oli pieni burnout. Kaikki teeskentelivät, että asiat ovat kunnossa, mutta aina välillä joku heistä valitti kaikesta yksin, kuinka ei jaksa eikä osaa elää eikä mikään ole kunnollista ja kukaan ei kuuntele ja mies heittää ulos ja entä jos kuolisi. Siinä oli joku Chris Rean hyvä musiikki, Road to hell.

su 24.3.1991 Edinburgh

Oli kotimaanlento Lontoosta tänne. Korvaan ja hampaaseen sattui laskeutuminen ja päähän. Kiva Bed & Breakfast Guest House. Englantilainen sisustus: muhkea peitto, kukkaa ja vaaleanpunaista, rottinkihyllyt, vessassa kuivakukkia.

Leena ja hänen saksalainen poikaystävänsä tulivat käymään. En uskaltanut puhua Fabianille englantia enkä saksaa inte heller. Aamuyöllä lauloi joku. Siis lintu. Punarinta? Yöllä loistivat keltaiset katuvalot. Kaikki talot ovat kivenmurikoista rakennettuja linnan näköisiä. Suurin osa takseista on mustia vanhoja isoja. Kaikki kävelevät tai jopa ajavat punaisia päin. Kaksikerroksisia busseja ajaa tiheästi.

Keskustassa on hieno puisto: niitty laaksossa, ja vieressä komeilee ylhäällä linna jyrkän kukkulan päällä. Kilttejä ja ruutua näkyy tosiaan joka välissä. Linnassa papparainen opasti meille kierroksen innoissaan skottimurteella.

ti 26.3.1991 Edinburgh, again

Kävimme Glasgowssa junalla. Matkalla näkyi lampaita ja niittyjä ja mökkejä; rumia tai vähemmän rumia kivitaloja. Iso asema. Lounas kellariravintolassa.

Löydettiin ostoskeskus, uusi ja mieletön. Jättimäinen kahdessa kerroksessa, lasia ja messinkiä, suihkulähteitä, siellä oli tuhat kauppaa, kahvioita ja yläkerrassa iso luistinrata. Ostettiin myös chemistiltä hyväsalvaa ärtyneisiin korvareikiini. Osasin sanoa apteekkarille I think they are infected ja näyttää korvalehteä. Sain pienen nestepullon.

Sitten löydettiin vanha ostoskeskus. Ei mikään vanha rähjäinen, vaan vanha arvokas. Puuta, mustaksi maalattua rautaa, kokolattiamattoa, pientä laatoitusta, näköalahissit. Kalliita pikku erikoiskauppoja ja myyjiä kärryjen kanssa. Koruja, vaatteita, puuesineitä, meksikolaista tavaraa, kiinalaista posliinia, kahvioita, paperitavaraa, hienoa pikku englantilaista koristetta.

Illalla menimme Edinburghissa kaikki intialaiseen ravintolaan. Kanaa kastikkeessa, kivaa kirjavaa pastelliväristä riisiä ja makeaa leipää, joka oli ainoa, millä voi lievittää mausteisuutta. Tosi hyvää, mutta tosi tulista.

ti 2.4.1991 Hyvinkää

Lentokoneessa joku tyttö sanoi edessä: Nyt mulla alko maha kiertää! Toinen vastasi: Käske kiertämään meiänki kautta. Sitten he nauroivat.

Ja nyt ovat tipsat vieressä nukkumassa! Koiras Tipu ja naaras Mau. Aluksi ne olivat paniikissa paikallaan. Oli uskomattoman pelottavaa hypätä viereiselle orrelle, jolla ei ollut vielä käynyt. Tipu kävi syömässä ja Mau juomassa. Sitten ne väsyivät ja nyt ne nukkuvat.

Olen tuijottanut niitä koko päivän ja kun suljen silmät, näkyy heti Tipu eri asennoissa. Välillä se on pullea ja välillä solakka.

Jälkinäky on hernemaa-ilmiö. Kun olin Nooran kanssa hernemaalla kesätöissä viime vuonna, molemmat valittivat samaa: katsoi mihin tahansa työpäivän jälkeen, näki herneenpalkoja tai puskia. Ennen nukahtamista näin kerran puskan täynnä ihannepalkoja, isoja pulleita, poimin ja poimin, ja aina ilmestyi lisää satoa juuri tyhjennettyihin oksiin. Ruokapöydässä vilkaisin tyhjää lautasta ja näin siinä ison herneenpalon. Noora taas kertoi nähneensä puussa koko lehvästön kokoisen palon. Apua!

su 7.4.1991 Hyvinkää

Koulussa Tapsa seisoskeli sisäoven vieressä. Susannan kanssa menin siitä ohi. Tervehdyksistä tuli täydellinen sarja, se kävi nopeasti, puolen sekunnin välein miettimättä. Ensin Tapsa röyhtäisi ja me täydensimme:

- Röyh. Huomenta.

- Päivää.

- Iltaa.

Ja me vain jatkoimme matkaa. Nauroin sitä noin 40 vuotta. Ehkä olin vähän väsynyt.

Fyssantunnilla pojilla on aina kauhea keskustelu: Auttaiskohan numeroa jos tois opettajalle kokispullon... Make: Joo, mutta tuo puolentoista litran pullo. Tai: Pitäsköhän ottaa pankkikortti mukaan ens kokeessa, ota Make se korttimankeli tänne. Make: "Sit voi kokeen jälkeen miettiä, monta pistettä puuttuu