Lohi on lohi!: Jyväskylän Lohi ry 100-vuotta 1924-2024

By Jukka Keronen

Lohi on lohi! -teos kertoo tarinan Jyväskylän Lohesta ja sen kehityksestä Lohikosken paikallisesta monitoimiseurasta pesäpallon erikoisseuraksi. Kirja on julkaistu seuran 100-vuotisjuhlan kunniaksi, joten lukija pääsee sen myötä tutkimusretkelle urheiluun ja seuratoimintaan vuosisadan mittaisen jakson aikana. Ennen kaikkea kyseessä on matka kannattajien sielunelämään ja siihen mitä kuuluminen urheiluseuran kaltaiseen yhteisöön voi heille merkitä.

Teos sopii urheilusta, pesäpallosta, Jyväskylän paikallishistoriasta ja yhteisöiden toiminnasta kiinnostuneille lukijoille - sekä tietysti kaikille, joilla sanonta Lohi on lohi! saa sydämen sykkimään.

• Language: Suomi
• Publisher: BoD - Books on Demand
• Release date: Jun 10, 2024
• ISBN: 9789528086109

Jukka Keronen

Jukka Keronen on syntynyt Jyväskylässä vuonna 1963 ja työskennellyt järjestösektorilla ja toimittajana. Jyväskylän Lohi on kirjoittajan kasvattajaseura, jossa hän pelasi juniorina pesäpalloa ja toimi myöhemmin erilaisissa vapaaehtoistehtävissä. Hän on aikaisemmin kirjoittanut kaksi teosta Lohikosken alueella toimineista yhdistyksistä, lukuisia artikkeleita eri aiheista sekä kolme näytelmää Ainolan kesäteatterille Jyväskylään.

Book preview

Sisällysluettelo

Kirjoittajalta

Hipaisu historiaan,sivut 10-34

1. Alku ja Pyrintö

2. Jyväskylän Lohi perustetaan

3. Voimistelua ja urheilua Lohikosken nuorille

4. Urheiluaatteen huumaa - Olympiatulen kantajat

5. Ritopohjan Lohi – vain muutaman kilometrin tähden

6. Lentopallo käy ykkössarjassa

7. Jääkiekko Lohi-Kiekon kautta Diskokseen

Pesisjuttuja ja pesistuttuja,sivut 35-86

8. Varhaisempia vaiheita

9. Mestaruussarjavuodet

10. Vaikeampia vaiheita – ykkösestä maakuntasarjaan ja takaisin

11. Lohi-Pesis Jyväskylä – Suomensarjan kärkiseura

12. Jyväskylän Lohen paluu - uusi nousu ykköseen

13. Naispesäpallo Lohessa

14. Juniorit mitalijahdissa

15. Ikämiehetkin mitalikantaan

Ne tärkeät taustat – tekijöitä ja olosuhteita,sivut 87-125

16. Vaikuttajia vuosien varrelta

17. Koskenharjun kenttä – Lohen koti

18. Ottelutapahtuman tekijät

19. Joukkue tarvitsee taustavoimia

20. Urheilun ja talouden tasapainottelua

21. Talkoot toiminnan rahoittajana

22. Sponsoreista yhteistyökumppaneiksi

Enemmän kuin urheilua – Lohi yhteisönä,sivut 126-145

23. Mitä on lohelaisuus?

24. Lohi tänään ja tulevaisuudessa

KIRJOITTAJALTA

Kasvattajaseurani Jyväskylän Lohi ry täyttää vuonna 2024 sata vuotta. Se on pitkä pätkä elämää, tuhansia ihmisten välisiä ystävyyssuhteita sekä miljoonia liikunta- ja urheilusuorituksia. Minulla on nyt ollut ilo kirjoittaa kirja tästä ainutlaatuisesta yhteisöstä. Lukijan on hyvä heti aluksi tietää, että näkökulmani ei missään nimessä ole puolueeton, olenhan itse pelannut Lohessa sekä tehnyt lähes kaikkia mahdollisia tehtäviä talkoohommisista puheenjohtajan pestiin. Pitkin tätä matkaa kuulin kerrottavan, että olen kirjoittamassa Lohen 100-vuotishistoriikkia. Yritin aina tilaisuuden tullen oikaista asiaa. Lohen satavuotisen historian saaminen kirjoihin ja kansiin olisi toki kunniakas tehtävä, mutta tällä kertaa se ei ollut pyrkimyksenä. Ensinnäkään en ole historioitsija. Toiseksi historian kirjoittaja tarvitsee kohtuullisen kattavat arkistot työnsä tueksi, eikä sellaisia valitettavasti Lohella ole, vaikkakin ne ovatkin kirjoitusprosessin edetessä täydentyneet. Ja kolmanneksi halusin tehdä Lohen näköisen opuksen, jossa henki on tärkeämpi kuin se onko joku fakta moneen kertaan ja monelta kantilta tarkasteltu. En siis missään vaiheessa haaveillut varsinaisen historiikin tekemisestä. Ajatuksena oli alusta asti tehdä juhlakirja, joka tarjoaisi maistiaisia siitä millaista on olla lohelainen ja mitä kaikkea on siinä hengessä ehditty sadan vuoden aikana puuhaamaan. Loppujen lopuksi kirjaan kertyi myös mukava kattaus historian hitusia.

Kirjan kirjoittaminen ei olisi ollut mahdollista ilman Lohi-yhteisöä. Materiaalia saadakseni ja yhteisön tuntoja kartoittaakseni kurkotin kirjoitusprosessin aikana lohelaisten suuntaan pyytäen valokuvia, haastatteluja ja muisteloita. Kirjaa varten antoi haastattelun tai kirjallisia muisteloita 35 entistä ja nykyistä Lohelaista. Olen yrittänyt antaa mahdollisimman paljon tilaa näille tarinoille. Erityiskiitokset kaikesta tuesta puheenjohtaja Heikki Mehtoselle, valokuvien käyttöoikeuksista kiitos Pablo Cassolle ja Jarkko Mänttärille sekä kaikille, jotka ovat lainanneet tai lahjoittaneet materiaaleja projektin tueksi. Jyväskylän Työväenyhdistykselle kiitos haastatteluihin tarvituista tiloista.

Lohi on minulle aina ollut ihmisten yhteisö, jossa on ollut tilaa niin hyville, pahoille kuin rumillekin. Ihminen on otettu ihmisenä. Tämän kirjan tarinat ovat kaikki tosia sellaisina kuin kertojat ne muistavat. En ole niitä lähtenyt suuremmin tarkastamaan. On siis mahdollista, että joskus on kertojan käteen eksynyt myös sivellin, jolla tapahtumien kulkuun on vetäisty pari ylimääräistä, erityisen värikästä, viivaa. Mutta sellaista se on. Legendat ja tarinoiden kerronta siirtävät yhteisön kertomusta tuleville polville. Lohelaisuuden merkitys sitä hengittäneiden ihmisten elämään on ollut valtavan suuri – joillekin se on ollut koko elämä.

Hipaisu historiaan

1. ALKU JA PYRINTÖ

Aloitetaan tämä kertomus Alusta. Siitä mitkä tapahtumat edelsivät hetkeä, jolloin Tourujoen rantamaisemissa syntyi urheiluseura nimeltä Jyväskylän Lohi. Ihmisten yhteiset hankkeet vaativat joskus kunnolla käynnistyäkseen muutamia koeponnistuksia. Näin oli laita myös Lohen synnyn kanssa. Pohjustukseksi tarvittiin parikin varhaisempaa yritystä käynnistää urheiluseuratoiminta Lohikoskella. Ensimmäinen tällainen ponnistus nähtiin jo vuonna 1903. Tuolloin perustettiin Lohikosken Urheiluseura Alku, joka pyrki ilmoituksensa mukaan toimimaan paikkakunnan asujaimiston kisailun yhdyssiteenä. Seuran toiminta kesti kuitenkin vain pari vuotta. Lopettamissyytä ei tiedetä, mutta Lohen viisivuotiskertomus (1929) epäilee, että toiminta lakkasi vanhoillisten urheilukäsitteiden vuoksi. Mitä se sitten noin vuosisata sitten mahtoikaan tarkoittaa.

Samaisen viisivuotiskertomuksen mukaan nuoriso ei kuitenkaan lakannut liikkumasta, vaikka Alku oli lopettanut toimintansa. Nuorten riennoissa nähtiin kuitenkin ongelmia muun muassa siksi, että vailla ohjausta niiden polttopisteessä ei ollut kehittyminen urheilijana tai ihmisenä. Pikemminkin nuorisoa motivoi hauskanpito ja vedonlyönti.

Kuitenkin luonteenomainen vaisto piti etenkin nuorisoa mukana monenlaisissa voimain koitoksissa. Niinpä talvisaikana oli etenkin potkuri – ja hiihtokilpailut yleisesti suosittuja. Näillä kilpailuilla ei ollut urheilullisesti kasvattavaa luonnetta. Useimmissa tapauksissa oli vedonlyönnin voittaminen pääkilpailuna. (Honkonen 1939)

Moinen meno ei ollut etenkään varttuneempien työväenjärjestöissä aktiivisten ihmisten mieleen. Vuonna 1912 perustettiinkin nuorison liikkumisen tarpeeseen ja samalla urheilutoiminnan kasvatuksellista luonnetta edistämään uusi urheiluseura Pyrintö. Seura toimi lähinnä Lohikosken uudella työväentalolla ja sen toiminta oli ajoittain varsin aktiivista käsittäen useita ajalle tyypillisiä urheilumuotoja. Kansalaissodan jälkeen Pyrintö ja työväenyhdistyksen johtokunta ajautuivat kuitenkin jonkinlaiseen ristiriitaan, joka johti toiminnan loppumiseen. Lohen viisivuotiskertomus uskoo, että syytä oli niin sysissä kuin sepissäkin:

Pyrintö ei jaksanut ajan mittaan täyttää työläisjoukoille kuuluvaa moraalista mittaa vuoden 1918 jälkeisinä aikoina. Joten seuran toiminta lakkautettiin. Näin joutui taas urheilullinen toiminta tyrehdyksiin joksikin aikaa. Arvostelemisen aihetta on kai myös lakkauttajien suhteen.

2. JYVÄSKYLÄN LOHI PERUSTETAAN

Pyrinnön lakkauttamisen jälkeen Pitäjän työväenyhdistyksen nuorisoosastossa oli jälleen kaipuuta liikunnalliseen toimintaan. Oli tavallista, että työväenyhdistykset tai nuorisoseurat vastasivat laajasti paikkakunnan tai asuinalueen sosiaalisista tarpeista. Toiminta piti sisällään valistustoimintaa, raittiustyötä, kulttuuria ja liikuntaa. Lohikoskella tällaisia kokoavia voimia olivat Kankaan tehtaan ammattiosasto ja paikallinen työväenyhdistys. Oli siis luontevaa, että nimenomaan työväenyhdistyksen nuoret pohtivat urheilujaoston perustamista alueelle yhdistyksen alaisuuteen. Myöhempien aikojen onneksi osaston keskuudessa kuitenkin heräsi astetta rohkeampi ajatus varsinaisen urheiluseuran perustamisesta. Tällä tavoitteella ryhdyttiin heti tuumasta toimeen. Nuoriso-osasto toimi kokoonkutsujana ja työväentalolle 1. huhtikuuta 1924 kutsuttuun perustamiskokoukseen osallistui 60 alueen asukasta. Kokouksen puheenjohtajana toimi Väinö Kauranen ja sihteerinä Alina Heinonen (Niilola). Yksimielisesti kokousväki päätti perustaa urheiluseuran, jolle nimeksi tuli Jyväskylän Pitäjän työväen W- ja U-seura Lohi. W-kirjain nimessä tarkoitti voimistelua ja U-kirjain puolestaan urheilua. Saman tien alettiin kerätä jäsenhakemuksia. Muutamaa päivää myöhemmin pidetyssä johtokunnan kokouksessa seura hyväksyi heti 50 jäsentä. Myös seuran tunnusten suhteen edettiin ripeästi. Lohen yleinen kokous 8.4.2024 julkisti seuran merkkipiirrustuskilpailun, jolle myös valittiin tuomaristo. Seuran puheenjohtajaksi valittiin Aarne Toivainen, joka kuitenkin erosi parin kuukauden kuluttua. Hänen tilalleen valitun Lauri Hiljasen Lohen johtokunta erotti tehtävästä parin kuukauden kuluttua valinnasta, koska Hiljanen oli muuttanut toiselle paikkakunnalle, eikä ollut ilmoittanut muutostaan seuralle. Hiljasta seurasi puheenjohtajana Otto Honkonen. Näin perustamisvuonna ehti seuralla olla peräti kolme puheenjohtajaa.

Urheiluakin alettiin harjoittaa heti keväällä. Ensimmäiset Lohen väreissä kilpailleet urheilijat olivat Otto Honkonen, Emil Puttonen, Mikko Wääränen ja A. Auvinen. Kyseessä oli Jyväskylän ympärijuoksu, jossa tuoreen urheiluseuran joukkue sijoittui hienosti neljänneksi. Kilpailutoimintaan olisi ollut kovastikin innostusta, mutta tuore seura törmäsi heti ensimmäisenä vuotenaan vapaaehtoisen urheilutoiminnan kovaan realiteettiin, nimittäin ainaiseen rahan tarpeeseen.

Taloudellisia seikkoja silmällä pitäen ei seura ole voinut kilpailuihin osaa ottaa missään huomattavassa määrässä. Kuitenkin paikkakunnalla järjestetyissä kilpailuissa on ollut seuran etustajia, eivät kuitenkaan ole voittaneet missään huomatussa määrässä. Seura ei ole järjestänyt muita kilpailuja kuin seuramestaruuskilpailut yleisurheilussa.

Seurakilpailujen tulosluetteloa, viisiottelun kovimman 18-vuotiaat.

Seurakilpailujen tulosluetteloa, viisiottelun kovimman 18-vuotiaat.

Vaikka seura siis perustettiin aprillipäivänä, se osoittautui aivan muuksi kuin pilaksi. Kuten Eeva Stolt teoksessaan Tehtaan valoista kaupungin valoihin toteaa, Lohen toiminta alkoi heti vilkkaana. Uusi seura sai mukaansa nuoria Lohikoskelta, Taulumäeltä, Tuohimutkasta ja Kivistön-Halssilan alueelta. Nimi seuralle otettiin sekä oman kosken että voimakkaaseen vastavirtaankin uimaan kykenevän kalan mukaan. (Stolt s.106). Lohen 35-vuotisjulkaisussa yksi sen pitkäaikaisista puheenjohtajista Otto Honkonen kertoo, kuinka seuralle nimeä pohdittaessa lausuttiin ääneen ajatus, että nimen pitäisi olla kuolematon.

Lohen taipaleen varrella on ollut monenmoisia kuohuja. Valtavien riemun hetkien vastapainoksi jäsenistö on kokenut useita urheilullisia, järjestöllisiä ja taloudellisia vastoinkäymisiä, välillä rankkojakin. Kertaalleen seura on valtiovallan toimesta lakkautettu (1933) ja kerran se on joutunut hakeutumaan vapaaehtoiseen velkasaneeraukseen (2004). Mutta kaikesta se on selvinnyt ja taivaltaa nyt eteenpäin kylki kiiltäen. Osuivatpa seuran perustajat harvinaisen oikeaan, kun nimeä pohtivat ja povasivat sille kuolemattomuutta. Vielä sata vuotta myöhemmin Lohi on lohi!

3. VOIMISTELUA JA URHEILUA LOHIKOSKEN NUORILLE

Kuten 1900-luvun alkupuolella usein oli tapana, Lohikin perustettiin urheilun ja liikunnan yleisseuraksi. Alkuperäisiä lajeja olivat muun muassa yleisurheilu, uinti, paini, voimistelu sekä hiihto. Olosuhteet olivat kaikissa lajeissa nykyisiin urheilun harjoitusmahdollisuuksiin verrattuna vaatimattomat, voisi jopa sanoa alkeelliset. Vaadittiinkin suuri määrä intoa ja luovuutta, jotta kaikille lajeille saatiin edes jonkinlaiset harjoittelu- ja kilpailuolosuhteet luotua. Esimerkiksi yleisurheilun harjoittelupaikkoina toimivat työväentalon pihalle tai läheiseen maastoon rakennetut suorituspaikat. Pikajuoksukisoja järjestettiin nykyisellä Vapaaherrantiellä. Moukarinheittoa sekä pitempien matkojen juoksukisoja harjoiteltiin ja kisailtiin Seppälänkankaan maastossa. Uintia puolestaan harjoiteltiin Tourujoen suvannossa sijainneessa uimalaitoksessa, jonka Kankaan tehdas oli siihen rakentanut. Painille ja voimistelulla tilat löytyivät työväentalolta.

Lohen voimistelun ohjaajaksi houkuteltu