Iiris rukka

By Tuija Lehtinen

Muutto maalta kaupunkiin aloittaa aivan uuden elämän.
Iiris on äiditön niin kuin Anni Swanin tyttökirjaklassikon päähenkilö ja asuu ahdasmielisten isovanhempiensa luona. Kaikki muuttuu, kun isovanhemmat yllättäen kuolevat. Iiris haluaisi jäädä punaiseen mummonmökkiin asumaan, mutta se ei ole mahdollista, joten hän muuttaa vieraaksi jääneen Lasse-isänsä luokse Helsinkiin. Elämänmuutoksen keskellä Iiris tutustuu myös ihanaan Manuun. Mutta kuka yrittää ajan Iriksen päälle mummolan pihassa? Epäilykset kohdistuvat uuteen tuttavuuteen... Onneksi paras ystävä Raila tukee Iiristä tiukoissa tilanteissa.
Iiriksen elämä heittää varsinaista kuperkeikkaa aivan kirjoitusten alla, kun hän muuttaa Helsinkiin. Iiris rukka on alun perin jatkokertomuksena julkaistu mukaansatempaava viihdetarina sekä jännityksen- että romantiikannälkään.

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Jun 26, 2024
• ISBN: 9788728406038

Book preview

Iiris rukka

Cover image: Midjourney

Copyright ©1991, 2024 Tuija Lehtinen and SAGA Egmont

All rights reserved

ISBN: 9788728406038

1st ebook edition

Format: EPUB 3.0

No part of this publication may be reproduced, stored in a retrieval system, or transmitted, in any form or by any means without the prior written permission of the publisher, nor, be otherwise circulated in any form of binding or cover other than in which it is published and without a similar condition being imposed on the subsequent purchaser.

www.sagaegmont.com

Saga is a subsidiary of Egmont. Egmont is Denmark’s largest media company and fully owned by the Egmont Foundation, which donates almost 13,4 million euros annually to children in difficult circumstances.

K un Minkkisen Iiris tuli viisi vuotta sitten meidän kirkonkylään asumaan, kaikki ajatteli että voi tyttörukka, joutua nyt kahden sellaisen huuhkajan seuraan. Eihän siitä tulisi mitään. Parissa kuukaudessa lapsiparka saisi tarpeekseen ja karkaisi. Äiditön tyttöpolo. Varsinainen Iiris rukka.

Mä olin tietenkin lukenut Anni Swanini siihen mennessä, ja mun mielestä Iiriksen elämässä oli hurjan paljon samankaltaisuuksia kuin Iiris rukan elämässä. Molempien äidit oli kuolleet ja isällä tekemistä musiikin kanssa. Minkkisen Iiriksen isä vaan oli eronnut sen äidistä jo aikaa sitten, eikä ne olleet tavanneet vuosiin eikä kummallakaan ollut mitään palavia haluja tavatakaan. Kirjan Iiriksen isä oli viulisti ja Minkkisen Iiriksen taas keikkamuusikko. Jossain vaiheessa sillä oli ollut oma bändikin ja se oli ollut itse solisti, mutta mulle ja myös Iirikselle tuntemattomista syistä homma oli lopahtanut ja Iiriksen isä soitti nykyisin jonkun Topin bändin kitaristina. Siinä olikin liki kaikki, mitä Iiris tiesi isästään. Sen lisäksi, että se oli mennyt neljä vuotta sitten naimisiin eronneen naisen kanssa, jolla oli kaksi lasta.

Iiris ei juuri ajatellut isäänsä, enkä minäkään kajonnut asiaan ensi uteliaisuuden jälkeen. Iiris oli tullut äitinsä vanhempien luokse asumaan, koska muutakaan paikkaa ei ollut. Se oli asunut siihen asti Hesassa äitinsä kanssa, ja muutto pikkupaikkakunnalle oli sille aikamoinen shokki. Myös Mähösen Elma ja Jalmari olivat luku sinänsä. Tottakai Iiris oli tavannut ukkinsa ja mumminsa silloin tällöin. Ne olivat käyneet kerran pari vuodessa Hesassa, sillä Iiriksen äitiä ei saanut kirveelläkään takaisin tänne. Se oli Iiriksen mukaan inhonnut koko ikänsä tätä nurkkakuntaista ja ahdasmielistä seutua. Sellaisten pikavisiittien perusteella Elma ja Jalmari tuntuivat Iiriksestä ihan mukavilta, toivat kotitekoisia ruokia ja neuleita, hupattivat perinpohjaisia asioita ihmisistä jolta se ei tuntenut. Iirikselle tuli niiden puheista se kuva, että meidän kylässä ei ollut yhtään tervejärkistä ihmistä. Eikä Iiris kovin väärässä luulossaan ollutkaan.

Mun äiti tunsi Iiriksen äidin jotenkuten. Ne oli olleet yhtä aikaa koulussa, Iiriksen äiti kahta luokkaa ylempänä, mikä takasi sen ettei ne tietenkään olleet kavereita Mutta Iiriksen äiti oli olut omaa sorttiaan, ja kaikki olivat seuranneet sen tekemisiä tarkkaan. Se oli ollut aikansa kapinallinen, erilainen nuori ja väärinymmärretty tapaus. Jo kymmenvuotiaana se oli kulkenut täydessä meikissä koulussa ja mitä hurjemmissa vaatteissa, ja kylän ämmät oli supisseet, että tuosta ei hyvä seuraisi. Se oli alkanut tupakanpolton yhdentoista vanhana ja hillunut keskarikännissä kirkolla kahdentoista ikäisenä. Kun se oli täyttänyt kuustoista, se oli lähtenyt salamana Suomen metropoliin, eikä kukaan kuullut sen tekemisistä vuosiin. Kun sitten kävi ilmi, että se oli töissä pankissa ja naimisissa keikkamuusikon kanssa, ihmiset nyökyttelivät päätään ja tuumasivat, että eikös ne sanoneet että Iiris vielä asettuisi poroporvarilliseksi siinä kuin muutkin.

— Mun äiti oli hankala, Iiris sanoi mulle kerran. — Se kärsi siitä, että sen elämä oli niin tavallista. Se oli kuin eksoottinen lintu jonka siivet oli katkaistu. Se oli kuvitellut, että isä veisi sen kiertämään maailmaa. Se luuli, että muusikko pärjäisi missä vaan. Mutta ei ne ikinä selvinneet Tukholmaa kauemmas. Mun isä ei ollut rohkea ja seikkailunhaluinen samalla lailla kuin äiti. Ja kun äiti sitten alkoi odottaa mua ja isä lähti pian mun synnyttyä lätkimään, niin äiti tajusi joutuneensa loukkoon. Silä oli koko ajan hurjia suunnitelmia. Se aikoi kerätä ison kasan rahaa niin että me lähdettäisiin kiertämään maailmaa pariksi vuodeksi. Mutta sen palkalla se ois kestänyt monta vuotta, ja sitten tuli se sairaus…

Iiriksen äiti kuoli keuhkosyöpään. Se oli harvinainen sairaus sen ikäisellä naisella, mutta jotenkin ehkä käsitettävissä, koska Iiriksen äiti poltti ketjussa. Sillä kului liki neljä askia röökejä päivässä. Pankissa se oli kireä ja hermostunut, kun ei päässyt tarpeeksi usein nikotiinipaukulle, ja illat kotona se kärysi taukoamatta. Iiris yski vielä monta kuukautta sen jälkeen, kun se tuli Elman ja Jalmarin luokse. Ihmiset supisi, että sen äiti oli myrkyttänyt senkin tupakoillaan. Yskä parani kumminkin aikanaan, mutta röökeihin Iiris ei aikonut ikinä koskea.

Iiris siis tuli meidän kylään, asettui Elman ja Jalmarin pieneen punaiseen mökkiin ja ihmisten suureksi hämmästykseksi se alkoi pärjätä alun hankaluuksien jälkeen. Iiris tuli mun luokalle kouluun ja me oltiin parhaat kaverit jo neljän päivän kuluttua. Mä olin siihen asti ollut kimpassa mun serkun ja yhden toisen kimman kanssa ja musta oli jo hetken tuntunut, että ne jakoi enemmän salaisuuksia keskenään kuin mun kanssa, eikä se ollut mikään kiva olotila. Mä olin tosi huojentunut, kun mä pääsin niistä nätisti eroon ja sain paljon mukavamman kaverin. Me jaettiin Iiriksen kanssa kaikki, meidän välillä ei ollut mitään tabuja eikä asioita joista ei ois voinut puhua.

— Iirikselle pitää olla kiltti, mun äiti sanoi kun Iiris oli asettunut Elman ja Jalmarin luokse. — Se on kokenut kovia. Äidin menetys ja isä joka ei välitä siitä.

— Iiris ei sure isäänsä, mä sanoin. — Mikä järki sen ois asua ihmisen luona, joka ei ole juuri koskaan kotona. Sittenhän se vasta ois orpo.

— Elma ja Jalmari eivät ole helppoja nekään, äiti mutisi.

Elma ja Jalmari oli tosiaan jäänteitä joltain esihistorialliselta ahdasmieliseltä ajalta. Ne ei hyväksyneet telkkaria, musiikkia, tanssia eikä paljon muutakaan normaalia. Radio niillä oli, mutta siitä kuunneltiin vain uutisia, jumalanpalvelukset, ajankohtaisohjelmia ja maatalousradiota. Iiriksellä oli mankka, jota se soitti hiirenhiljaa omassa vinokattoisessa ullakkohuoneessaan. Jalmari ja Elma eivät hyväksyneet asiaa, mutta koska Iiriksen äiti oli suvainnut sen, niin eivät kumonneet päätöstä. Telkkaa ne ei ostaneet Iiriksen sitkeistä pyynnöistä huolimatta.

— Jos mä olisin aavistanut telkan puutteen, niin mä en olisi antanut sen mennä, Iiris jupisi mulle silloin tällöin. Telkka ja muut kamat oli myyty johonkin vanhan tavaran liikkeeseen sen äidin kuoltua. Jalmari oli järjestänyt asian, sanonut Iirikselle että niillä oli kaikkea mitä se tarvitsi, eikä mökkiin sopisi mitään varastoja. Rahat se oli tallettanut Iiriksen nimissä pankkiin, ja pankkikirja oli sen tallessa sitä aikaa varten, kun Iiris lähtisi opiskelemaan ja tarvitsisi lisäapua. Samalle tilille mötkähtivät myös lapsilisät ja joku muu raha, jota Elma ja Jalmari saivat Iiriksen huolehtimista varten.

— Sinä saat minulta sen mitä tarvitset, Jalmari sanoi Iirikselle. — Pyydät vain ja perustelet asiasi kunnolla.

Iiriksellä ei siis