Kultakutri ja kolme kundia

By Tuija Lehtinen

Rakkaus vai SM-kulta?
Taiska tavoittelee jäätanssin SM-kultaa, mutta unelma romahtaa kun Harri-pari vaihtaa hänet toiseen luistelijaan. Nuori nainen nuolee hetken haavojaan, mutta ryhtyy sitten toimeen... Pian kuvioihin putkahtaa muuan lippispää, joka tuntuu tietävän kaikesta kaiken, sekä eräs varsin lupaava miekkonen: puoliksi venäläinen Aleksi. Vaikka etenkin Aleksissa olisi aineksia vaikka mihin, Taiska haluaa sammuttaa rakkauden liekit heti alkuunsa ja lupaa itselleen keskittyvänsä ainoastaan tanssiin. Mutta pitääkö Taiskan lupaus?
Hauska tarina jäätanssija Taiskasta ja tämän ympärillä pyörivistä komeista kundeista on aiemmin julkaistu SinäMinän jatkiksena.

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Jun 26, 2024
• ISBN: 9788728406069

Book preview

Kultakutri ja kolme kundia

Cover image: Shutterstock

Copyright ©1996, 2024 Tuija Lehtinen and SAGA Egmont

All rights reserved

ISBN: 9788728406069

1st ebook edition

Format: EPUB 3.0

No part of this publication may be reproduced, stored in a retrieval system, or transmitted, in any form or by any means without the prior written permission of the publisher, nor, be otherwise circulated in any form of binding or cover other than in which it is published and without a similar condition being imposed on the subsequent purchaser.

www.sagaegmont.com

Saga is a subsidiary of Egmont. Egmont is Denmark’s largest media company and fully owned by the Egmont Foundation, which donates almost 13,4 million euros annually to children in difficult circumstances.

1. OSA

J ärvi oli valkoinen ja autio, lumen peittämää jäätä silmänkantamattomiin. Rauhallisen ja elottoman näköistä. Mä toivoin, että mun mieli olisi ollut samanlainen. Että mun pään sisällä ei olisi kuohunut hornankattila, eikä mun olisi tehnyt mieli huutaa kurkku suorana raivoa ulos.

Mä istuin kivellä kuivuneiden kaislojen seassa luistimet sylissä ja olin räjähtämäisilläni. Mä pakottauduin pysymään nahoissani, pidin suuni kiinni ja tuijotin muutaman kymmenen metrin päässä olevaa avannon merkkiä. Se oli mun päämäärä. Lopullinen piste monta vuotta kestäneelle luisteluharrastukselle. Ei koskaan enää tämän päivän jälkeen luistimia jalkoihin ja jäälle. Ei ikinä enää.

Mun maailma oli romahtanut viikko sitten. Mä olin mennyt jäähallille harjoituksiin niin kuin tavallisesti. En innosta hehkuen, mutta energisenä ja päämäärätietoisena. Piti tehdä töitä, että saavutti jotain.

Mun tähtäimessä oli jäätanssin SM-kisat. Väärin: meidän tähtäimessä oli, Harrin ja mun. Mä en aavistanut pahaa, mikään ei varoittanut mua siitä, että monen vuoden ponnistelut olivat menossa hukkaan. Mä vaihdoin treenikuteet päälle, ihmettelin vähän, missä Harri viipyi, mutten jäänyt odottelemaan sitä, vaan menin jäälle.

Meidän valmentaja, Larissa Ivanova, tuli mun luokse. Sen ilme oli vähän outo, mutta vieläkään varoituskellot eivät soineet mun päässä.

Larissa oli venäläinen, naimisissa suomalaisen miehen kanssa, ja niiden liitto oli aika räiskähtelevä. Tämän tästä ne olivat eroamassa, ja Larissa oli monesti epätoivon vallassa. Tosin se epätoivo hävisi aina, kun treeni alkoi. Larissa oli rautainen ammattilainen, sillä se oli partnerinsa kanssa sijoittunut hyvin monissa Venäjän kisoissa ja yltänyt palkinnoille kansainvälisissäkin mittelöissä.

Sen jäätanssiura oli katkennut, kun se oli tavannut Matti Mykkäsen. Rakkauden takia se oli hylännyt urheilun ja lähtenyt Suomeen. Parin vuoden jälkeen se oli hakeutunut valmentajakursseille, ja kolme vuotta sitten Harri ja mä oli päädytty sen käsiin.

Se oli vaativa ja kova, ja me oli edistytty huimasti. Rahkamo–Kokon tasolle meillä oli toki matkaa, mutta mä uskoin, että me voitaisiin saavuttaa ne ajan kanssa. Toisin kävi.

– Minä en oikein tiedä, miten minä kertoisin asian sinulle, Larissa puhui suomea pehmeällä venäläisellä nuotilla. – Harri…

– Harri? mä katsoin Larissaa kysyvästi. Sen ilme oli samantapainen kuin äidillä, kun se oli kertonut mulle, että mun lemmikkimarsu oli kuukahtanut yöllä.

– Harri? mä toistin hivenen hysteerisesti.

– Harri ei tule, Larissa sanoi.

– Ei tule? Ei koskaan? mä henkäisin ja näin silmissäni, miten Harri makasi kuolleena auton alla, laskettelumäessä pää lytyssä jotain puuta vasten, suistuneena saunan kiukaaseen, pahoinpideltynä Sokoksen takapihalla, niiden naapurin dobermannien raatelemana. Lopulta mä sain tukahtuneesti kysyttyä, mitä oli tapahtunut.

– Marita, Larissa tokaisi.

Marita? Larissan kakkosparin Marita? Miten Marita liittyi mun äskeisiin kauhukuviin? Oliko se jostain tuntemattomasta syystä, äkillisessä mielenhäiriössä tappanut Harrin, mun partnerin? Uskoiko Marita, että se ja Lasse voittaisivat SM-kisat, jos me oltaisiin poissa pelistä? Mä tiesin, että se oli kateellinen, sillä me oltiin selvästi parempia kuin ne. Mutta että se oli murhannut Harrin sen takia, se meni yli mun ymmärryksen!

– Mitä Marita teki? mä kysyin, ja mun polvia heikotti.

– Sitä minä en tiedä, miten hän sen teki, Larissa huokaisi. – Mutta tilanne on nyt se, että hän ja Harri muodostavat parin.

– HÄH? mä sanoin äimistyneenä.

– He tahtovat luistella yhdessä, Larissa nyökkäsi synkkänä. – Monen vuoden työ, hiominen ja viimeistely. Kuin harakoille!

– Nyt mä en ymmärrä, mä sanoin, ja kylmä jää alkoi kohota luistimien alta mun sisintä kohti.

– Marita ja Harri haluavat muodostaa jäätanssiparin, Larissa selitti kuin pienelle lapselle. – Sinut ja Lasse on lempattu.

Mä en edelleenkään ymmärtänyt tai halunnut ymmärtää kuulemaani. Ei Harri voisi tehdä tätä mulle. Ei mitenkään. Mä ja se oltiin kuin paita ja peppu, vakka ja kansi, ja mitä niitä vertauksia ikinä olikaan. Marita ja Lasse olivat kakkospari. He olivat ahkeria, puurtajia, sitkeitä, mutta se jokin puuttui. Niiden tanssissa ei ollut charmia ja flirttiä.

Harri ja mä taas osattiin ottaa yleisö. Ei Harri voinut olla niin hullu, että vaihtaisi mut Maritaan. Ei sillä ollut mitään syytä.

– Miksi? mä kysyin Larissalta.

– Rakkaus, Larissa levitti kätensä. – Rakkaus on sokea ja kokonaisvaltainen asia, joka kääntää kaiken nurinniskoin.

– Yritätkö sä sanoa, että Harri ja Marita on rakastuneet toisiinsa ja